Suksilla marraskuun alkupäivinä

Aamulla nukutti siihen saakka, että ulkona oli jo valoisaa. Näitä aamuja ei ole liikaa

Iltapäivän aluksi puolisoni ja minä avasimme talven hiihtokauden kotikylän kuntoradalla. Harvoin hiihtelemään on täällä näin varhain päässyt. Viimeksi samankaltainen tilanne oli vuonna 2002 ja sitä edellisestä kerrasta on paljon aikaa. Suksenpohjissa piti olla jokunen päivä siten tekemäni periaatteessa aika tiukka luistovoitelu, mutta kovin hyvin se ei toiminut. Vapaa tyyli tuntui raskaalta. Olisi tuntunut varmasti perinteinenkin, vaikka latu näytti varsinkin ajankohtaan nähden oikein hyvältä. Eilisen illan epäterveellinen elämä lienee ollut suurin syy lenkin rankkuuteen.

Tämän illan taiji-treeni oli hiihdon päälle hyvää palauttelua, mutta en ihmettele, jos joku paikka on huomenna kipeä.

Sääli, että huomenna pitää luopua viikonloppuajopelistä. Tomaattiinkin tottui, vaikka ei sellaista omaksi ottaisi. Samaa mieltä oli torpan parempi autoilija. Turhan isokin tuollainen menopeli meille olisi, mutta vaikka ei kevät olekaan, kiinnostaa autonvaihto yhä enemmän.