Lisää kunnallisalan tenttikysymyksiä

Ilta meni Tampereella tentissä. Aika monen oppiaineen perusopinnoissa näyttää olevan suosittua, että saman opintojakson luento-osuus ja kirjallisuus tentitään erikseen. Näin oli muistaakseni kasvatustieteessä ja taidehistoriassa ja samoin on kunnallisalallakin. En tiedä, miksei luentoja ja kirjallisuutta voisi tenttiä samassa, varsinkin kun näyttää siltä, että sama opettaja vastaa molempien arvioinnista. Ehkä tällä yritetään tasata opiskelijoiden työtaakkoja?

Kunnallisalan perusopintojen johdantojakson "Kunnat suomalaisessa yhteiskunnassa" tentti siis oli kyseessä. Aiheena oli kolme kirjaa: Harjula–Majoinen–Myllyntaus–Kirvelä–Lundström: "Toimiva kunta", Anttiroiko – Haveri – Karhu –Ryynänen (toim.): Kuntien toiminta, johtaminen ja hallintasuhteet sekä Kantola –Kautto: Hyvinvoinnin valinnat. Suomen malli 2000–luvulla. Kysymyksiäkin oli kolme. Julkaistaan ne tässä, jos jotakuta samaa aihetta opiskelevaa joskus sattuisi kiinnostamaan (kävijälaskuri kertoo tästä blogista haettavan toisinaan esim. opetushallinnon tai taidehistorian tenttikysymyksiä; jatketaan siis yleisöpalvelua).

Ensimmäisen aiheena olivat kuntien kansainväliset hallintasuhteet. On myönnettävä, että en päässyt aivan perille siitä, millaista käsittelytapaa kaivattiin. Päädyin keskittämään tarkastelun kuntien halinnan säädösperustaan eli lähinnä europpaoikeuden merkitykseen kunnan hallinnassa. Myös Hallintolakia tuli siteerattua. Voi olla, että näkökulmani oli liian suppea.

Toinen kysymys oli varsin laaja koskien julkisten palveluiden tarjonnassa ilmeneviä tämän päivän haasteita. Yleisluonteinen aihe, josta oli vaikea saada otetta.

Kolmas kysymys vaikutti minusta helpoimmalta konkreettisuutensa johdosta. Siinä piti selostaa kuntien valtionosuusjärjestelmää. Esimerkiksi Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslakiin oli tentin kannalta onneksi aika usein tullut törmättyä töissä.

Täytyy todeta, että kuulun erilaisiin oppijoihin sikäli, että olen huono oppimaan mitään kirjoja lukemalla. Olen kai ns. käytännöllinen oppija. Jos ajattelen näitä viime vuosien harrasteopintojani, ovat tekemällä opittavat käytännön aihepiirit, kuten tietojenkäsittelyopin jaksot - vaikka ohjelmointiin keskittyvinä eivät leipätyöhöni lainkaan liity - olleet minusta helpompia omaksua kuin kirjoista päntättävät teoreettiset opinnot. Kukin tavallaan.

Tampereen yliopiston kurssikirjaston lyhyt kahden viikon laina-aika ei kovin hyvin tue harrasteena tehtävien opintojen tenttimistä ainakaan kaltaiseni hitaan lukijan näkökulmasta. Toisaalta oikeita opiskelijoita ajatellen kurssikirjojen nopea kiertovauhti on varmasti tärkeää, ja päätoimiset opiskelijat ovat arvatenkin myös nopeita lukemaan.