Ministerien kokoontumisajot

Bloggaaminen on jäänyt vähemmälle, kun iltoja on vietetty yliopistolla ja dojolla. Sain elokuussa itsestäni irti sen verran, että ilmoittauduin Tampereen avoimeen yliopistoon kunnallisalan perusopintoihin. Kun leipätyö alkaa olla yhä suuremmassa määrin muuta kuin opetusta ja sidosryhminä on paljon erilaisia kuntatoimijoita, ajattelin että kunta-alan tuntemusta on syytä laajentaa käytännön kokemuksista ja jokunen vuosi sitten suoritetusta melko kapea-alaisesta opetushallinnon tutkinnosta.

Kunnallisalan, kauppa- ja hallintotieteiden tiedekuntaan kuuluvan oppiaineen nimi voi kuulostaa tylsältä, mutta ainakin pari ensimmäistä luentokertaa ovat olleet mielenkiintoisia. Konkretia kolahtaa ainakin minuun hyvin. Kyseessä on muuten toimittajakoulutuksen ohella Tampereen yliopiston vanhin oppiaine. Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa piti 1920-luvulla tuottaa virkamiehiä nuoren tasavallan paikallishallintoon, joka uusien kunnallislakien asettamien velvoitteiden myötä kasvoi suuresti entisestä.

Tampereella oli paljon poliiseja. Ajattelin ensin, että siellä lienee joku bloggaajatapaaminen tai muu mellakka menossa, mutta kyseessä olikin EU:n oikeus- ja sisäministerien kokoontumisajot lähinnä Tampere-talon ja Scandic-hotellin nurkilla. Eipä ollut autoilijoillakaan tavallisenlainen kiire kaasuttaa Yliopistonkadulta Kalevantielle kisaamaan suojatien yli ehtimisestä, kun parikymmentä poliisia päivysti nurkilla.

Tampereen poliisit näyttivät kovin erilaisilta kuin Helsingin järjestyskaartti taannoisissa uutiskuvissa. Leppoisia Reinikaisia, joille moni ohikulkija pysähtyi juttelemaan. Tampere on - pääasiassa ympäröivästä elinvoimaisesta ja omaleimaisuutensa säilyttäneestä ja kaupungille tervettä vastakohtaisuutta luovasta väljän yhdyskuntarakenteen seudusta johtuen - sivistyneempi ja kulturellimpi kaupunki kuin Helsinki, joten poliisin siviilimäisyys on itsestäänselvyys.

Asemalle mennessä tosin muutama lainvartija katsoi oudon pitkään. Johtuikohan se siitä, että olen kalju ja ruma sikaniska, jonka reppuun mahtuisi minikasvihuoneen sadon verran mätiä tomaatteja? Jos jostain syystä olisin oikein vihainen vaikkapa jollekin ministerille, niin en toki turvautuisi tomaatteihin. Odottaisin talvea ja tekisin lumipallon. En taputtelisi sitä kovaksi enkä heittäisikään kovaa. Mutta ei se kävisi päinsä Tampereella, kun siellä mukaan tarttuisi helposti kiviä.

Pari kuultua kommenttia sopisi vaikka salakuuntelublogiin, mutta julkaistaan nyt vain omassa. Rautatienkadun linja-autopysäkillä Scandicia vastapäätä odotteli maastokuvioisessa lomapuvussaan varusmies lomakassinsa kanssa. Kaksi varhaisteini-ikäistä poikaa käveli ohi poliisipaljoutta ja mustien autojen saattuetta katsellen. Varusmiehen huomattuaan toinen virkkoi kaverilleen: "Voi ...ttu, tääl on armeijakin. Tää onkin vähän isompi juttu."

Tamperelaiset aktivistitkin ovat kilttejä ja käytännönläheisiä. Kaksi ainakin ulkoasunsa perusteella sellaiselta näyttävää katselijaa keskusteli hienojen autojen lipuessa ohi:
- Oliskohan hianoo olla ministeri?
- Emmäänyttiä. Joutus pitään jotain mustaa pukua joka päivä. Ja ravattia. Ei jaksais.

Olen siis tänä lukuvuonna akateemiselta statukseltani kauppa- ja hallintotieteilijä (pitäisikö alkaa pelata golfia?), mutta jos olisin yhteiskuntatieteilijä, voisin alkaa pohtia vaikkapa viranomaisten käytössä olevien autojen merkityksiä. Ministerikokouksen siviilipukuisella turvaorganisaatiolla (niin oletan) näytti olevan käytössään XC-sarjan Volvoja, isoja kaupunkimaastureita. Varmasti tarkoituksenmukaisia tehtävässään, siviilimäisiä, edustavia autoja, jollaisen varmaan moni kansalainen haluaisi itselleenkin. Eikö sellainen ole omiaan herättämään nurinaa? Virkavalta tai sen edustajat ajavat yhteiskunnan laskuun autolla, jollaisen moni itsekin haluaisi. Minusta tältä kannalta sopivampi valinta olisi ollut vaikka Land Roverin Defender-malli. Se on paitsi halvempi, selvästi viranomaismaisempi. Olemukseltaan korostetun tehtävänmukainen auto, nykyään kaupungissakin varmasti lähes yhtä käyttökelpoinen ja mukava kuin Volvo herättämättä kuitenkaan samanlaisia ajatuksia kuin se. Tosin voi olla, että maailmaa kiertäneille ministereille Land Rover viranomaisajoneuvona kaupunkiolosuhteissa toisi mieleen pohjoismaisen demokratian sijasta kolmannen maailman valtiot. Mutta UAZillahan vasta voisikin tarjota omanlaistansa estet... eksotiikkaa!