Puistossa

Illansuussa polkaisin hautuumaalle kastelemaan isän ja mummon kesäkukat. Hautuumaan vanha puoli, se jossa mummo vanhempiensa ja Vanajasta isänsä kanssa muuraushommiin muuttaneen ja noin vuosi ennen syntymääni poismenneen miehensä kanssa lepää, on tätänykyä hiljainen puisto.

Penkki on asetettu ison käytävän varteen. Kirkkoherrat, kanttorit, lehtorit, kansakoulunopettajat, asemapäälliköt ja ratamestarit ovat saaneet korkeita kivipaasia. Isoissa kivissä silti yksi ammatti on yli muiden: maanviljelijä. Kuolinvuodesta ei ole vaikea arvata, että mieluummin kiveen olisi saatettu kaivertaa "talollinen". Vanhempiin niin on tehty.

Kiviaitaa vasten on nojallaan unohdettuja muistokiviä. Vanhat pois uusien tieltä. Saisiko tuollaisen muistokiven omaan pihaan? Mitä jos puolikoivukujan alla, pienen matkan päässä oikeasta leposijasta, säilytettäisiin sata vuotta sitten elämäntyönsä tehneen muistoa?