Nörttiasiaa

Sen jälkeen, kun kävin palauttamassa eilen pitämäni kokeet datanomiopiskelijoille, oli työpäivän pääasiassa kiintolevynvaihtoa. Kokeessa piti toteuttaa yksinkertainen web-palvelu käyttäen hyväksi Apache-web-palvelinta ja sen .htaccess-skriptejä. Hyvin olivat opiskelijat Apachen peruskonfiguroinnin ja HTTP-protokollan perusteet viikossa omaksuneet.

Olen pitänyt SCSI-liitäntäisiä kiintolevyjä tähänastisen kokemukseni perusteella helppoina tapauksina verrattuna vaikkapa IDE-levyihin. Siltauksilla asetetaan vain joka levylle yksilöllinen ID-numero ja asia on suunnilleen sillä selvä. IDE-levyt ovat välillä tahtoneet tapella masteriudesta ja ties mistä. Vielä kun käytännössä SCSI-levyjä on viime vuosina käytetty lähinnä palvelintietokoneiden RAID-levymatriiseissa, joissa käyttöjärjestelmä näkee suoraan RAID-ohjaimen eikä niinkään itse levyjä, ovat kaikenlaiset radikaalimmatkin levynvaihdot olleet SCSI-puolella helppoja.

Tänään tuo takkuili lähinnä vanhan SCSI-RAID-levyohjaimen vuoksi. Syystä tai toisesta se ei suostunut tunnistamaan yhdessä alkuperäistä levyä ja rikkoutuneen vastaavan peilatun levyn tilalle hankittua eri merkkistä ja isompaa levyä. Yksinään se tunnisti niin vanhan kuin uudenkin levyn, mutta ei niitä yhdessä. Ei, vaikka levyjen ID-numeroita olisi vaihtanut miksi tahansa. Kokeeksi vaihdoin levyohjaimen, joka onneksi oli korttimallinen, varastosta löytyneeseen vastaavaan, mutta päivitetyllä BIOSilla varustettuun versioon. Johan toimi.

Sulakkeita

Tällä seutukunnalla kävi eilen melko voimakas ukkonen. Veturitallilla vanha vikavirtasuoja teki tehtävänsä ja pimensi sähköt tallin itäisimmästä päädystä. Ilkan kanssa etsimme eilisiltana pitkään rikkoutuneita sulakkeita, kunnes varsinainen syy löytyi. VR on ollut aikanaan melko edistyksellinen vikavirtasuojaamisessa. Kotitalouksiin ne ovat tulleet paljolti vasta tällä vuosikymmenellä. Tietysti valtiolla on ollut käytössään paljon paksumpaa virtaa ja siksi suurempi tarve suojauksille.

Mutta tallin sähköliittymä hassutti tähän päivään saakka. Yksi ryhmäsulake oli rikkoutunut sekin, ja vaikutti mielenkiintoisella tavalla. Saman puolen tunnin sisään mahtui kaksi mukavaa tietoa, kun ensin päivitetty levyohjain kertoi tunnistaneensa molemmat kiintolevyt ja sitten soitti Ilkka ja kertoi jäljittäneensä veturitallilta rikkoutuneen ryhmäsulakkeen.

Illalla käväistiin anoppilassa katsomassa oudon sähkökatkon syytä. Vaihdoin pääsulakkeista kaksi mutta turhaan. Tai ei ehkä aivan turhaan: yksi oli melko väsyneen näköinen. Pian selvisi, että katkos olikin laajempi, ja tien toisessa päässä työskennelleet verkkoyhtiön asentajat saivat juuri työnsä valmiiksi.

Jatkettiin samalla reissulla kuntoradalle. Ensimmäistä kertaa sitten hiihtokelien. Kovin on maisema eri näköistä kuin talvella. Ahtaampaa. Ilta-auringossa Tervasaaren tehtaanpiiput ja Vääränkoivun kerrostalot näkyivät hyvin. Pehmeällä pinnalla oli mukava mennä, mutta nopeampijalkainen innostui pitämään aika kovaa vauhtia. Tuli lämmin.