Maalailua

Veturitallin talkoopäivän vakiojoukko ei tapaa maalata taivaanrantaa, ainakaan ennenkuin pensselin alla on jotakin konkreettista. Raaputustyö sujui nopeasti aamupäivän ollessa vielä lämpötilaltaan maltillinen. Puolilta päivin polkaisin pallokentän laitaa, suunnilleen vettä vesitorniin muinoin johtaneiden puuputkien linjaa, paikalliseen Värikauppaan ja huvikseni kysäisin VR-standardi 1111:tä. Tietenkin puukolla kaivettu mallipala oli taskussa mukana. Sitä ei tarvittu, kun kauppias tietokoneeltaan kysyi, onhan kyseessä se tummanruskea. Sehän se oli. Sama valkohäntäpeuran turkin sävy kuin niissä luultavasti harvoissa värifilmille valottuneissa kuvissa, jotka kertovat meille nykyihmisille ajasta, kun matkustajavaunuissa vielä saattoi olla puupenkit.



Maalia saatiin pintaan. Kun en suojannut itseäni kunnolla, sain myös ihon palamaan. Punaniska jälleen.

Vihta tuli tehtyä halkoplaanin humukseen 1970-luvulla kasvaneista riippakoivuista - pahoitteluni, kun tästä ei tullut yhtä hyvää kuin Jussiksi. Saunojien kanssa en tallille jäänyt.

Loppuillan ohjelmana kuunnellaan jalkapalloa. Eilisen ottelun voitti suosikkimme.