Kesäkauden päätös |
Sunnuntainen
talkootyöpäivä alkoi herätyskellonsoitolla puoli kahdelta.
Veturitallille saapuessani Ilkka, Pekka ja Timo olivat jo paikalla.
Paloletkuja vesipostilta ratapihalle vetäessämme kuulimme etelästä
lähestyvän kolkkeen: Haapamäen
Museoveturiyhdistyksen juna Dv15 nro 1991:n vetämänä
vemputteli Toijalaan juuri sopivasti etuajassa. Junarunko jäi
raiteelle 8, ja veturit otettiin tallialueelle. Dv15 kääntölavalle
ja pyhäpäivän päätähti, Tk3, tallitielle. Vettä höyryhevolle,
kahvikupillinen sitä haluaville, tavanomaiset kuulumisten vaihdot,
jokunen väsynyt huumorinkipinä, ja sitten nukkumaan. Paikalliset
koteihinsa, vieraat majoitusvaunuunsa.
Kello
oli 3.11 lähtiessäni tallilta. Kylän pisimpään auki oleva
kapakka oli juuri lähettänyt iltavirkuimmat illanviettäjät
matkaan. Kotifutonilla uni tuli, mutta kevyesti. Viljami-kissa pyysi
ulos neljän maissa, eikä ovenavaajaa enää nukuttanut. Mikäs
siinä, kello olisi kuitenkin herättänyt 4.30.
Aamuvarhaisella
ryhdyin puolisoni kanssa vääpelöimään aamiaista veturitallin
talkooväelle. Kulta oli päättänyt leipoa kaksi pellillistä
sämpylöitä. Niiden suosio on aina taattu. Keittelin kaksi isoa
pumpputermoksellista kahvia ja yhden teevettä ja viipaloin kurkkua
ja paprikaa leivänsärpimeksi. Seitsemäksi oli pöytä katettu
museotallissa, kuten oli luvattu. Oman seuran väkeä saapui
hiljalleen, samoin vierailevan seuran, kuka majoitusvaunusta, kuka
kauempaa. Uunituoreet maistuivat. Ja Eskon
suoraan maan virallisesta omenakaupungista tuliaisinaan tuomat Melbat
ja Punaiset kanelit.
Valkeakosken
radan museojunassa oli tällä kertaa vain neljä matkustajavaunua.
Vain-sana puoltaa paikkaansa, koska kysyntää olisi ollut hyvin
viidennelle. Toijalassa seisoneessa museojunarungossa olisi ollut
vielä yksi teräskorinen, mutta se olisi ollut täydellisen epäaito
höyryveturin vetämässä Valkeakosken radan matkustajajunassa. Niin
sitten matkustettiin kuin konsanaan niinä rautateiden
ruuhkaliikenteen vuosina, joina Valkeakoskellekin kannatti ajaa
säännöllistä henkilöjunaliikennettä: istuttiin tiiviisti ja
seistiinkin. Vaikka tapahtuman markkinointibudjetti oli nolla euroa,
seutukunnan väki lähti kiitettävästi liikkeelle.
Kuvassa museojunan veturi, Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n eli Tampellan vuonna 1947 rakentama kevyt tavaraliikenneveturi Tk3 "Pikku-Jumbo" nro 1136 Valkeakoskella vaihtamassa junan päästä toiseen paluumatkaa varten. Valkeakoskelle mentiin nokka edellä ja sieltä palattiin tenderi edellä. Kääntölavaa kun Valkeakoskella ei ole koskaan ollut.
Museoveturiseuran
nelimiehinen junapartio otti hoitaakseen vaunujen valvonnan ja
apuportaiden kiinnittämisen pysähdyttäessä ja irrottamisen matkaa
jatkettaessa. Helppo homma, paitsi heillä, jotka joutuivat
tyynnyttelemään aikuisten (sic!) kiukuttelua siitä, että
menomatkalla oli ahdasta. Enemmistö matkustajista viihtyi, ja piti
tiivistunnelmaista matkaa jopa hauskana.
Mutta
olisi siellä se viides vaunu silti saanut olla.
Toijalaan
palattuaan veturi otettiin raiteelle 7, halkovaunun viereen.
Vesitysletku oli vedetty odottamaan, ja tankki tuli täyteen
pikaisesti.
Halonheitto tenderiin kävi ripeästi kuuden miehen
ketjulla: kaksi halkovaunussa, kaksi ratapihalla vaunujen välissä
(kuvassa Juha ja Simo) ja kaksi höyryveturissa. Minä, joka olen hyvin huono saunamies enkä
muutenkaan välitä kuumista paikoista, päädyin taas
harjoittelemaan höyryveturin hyttiin. Mutta kuten sanottua, nyt
käytetyllä menetelmällä homma hoitui ripeästi ja kevyesti.
Polttoainetäydennyksen jälkeen veturi ajettiin vaunuletkan päähän.
Veturin
tultua ruokituksi oli talkoolaisten vuoro. Paikallistuntemuksella
suosittelimme Iskhmetiä,
pakkauduttiin kolmen autoon ja mentiin paikalle. Vieraileva seura
tarjosi, mistä suuret kiitokset.
Lähtöajan lähestyessä humahti kääntölavalla lepäilleen Dv15:n kasikone hörsköttämään. Paikallisluvat kyseltiin, ja
ensin vaihdemiesten, sitten VR:n kauko-ohjaajan
ohjeiden mukaan dieselvetäjä siirtyi junansa kärkeen ratapihan
pohjoispäähän. Dv15:n moottorin ääni on niin kaunis, että
nousin ratapiha-ajon ajaksi hyttiin nautiskelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti