Elokuvan DNA
Aamupäivällä käytiin vaihteeksi
kotikylän kirkossa. Aamiainen syötiin ennen kirkkomatkaa, mutta
lehdenluku jäi tällä kerralla myöhemmäksi.
Helsingin Sanomat kirjoitti elokuvan
DNA:sta (nörttiä tai ei, kirjoitin aluksi "DNS:stä"),
ideoista joita elokuvantekijät kierrättävät toisilleen.
Jutun lukemisen jälkeen tuli mieleen
simppeli kysymys, onko sankarina esiintyvä Mark Cousins tai jutun
kirjoittanut toimittaja koskaan kuullut intertekstuaalisuuden tai
transposition käsitteistä tai - jos nimiä pitää mainita - Iulia
Kristevasta? Onko jutussa jotain uutta, mitä tulee kulttuurin
jälkeensä jättämiin, edelleen ja uudelleen tulkittavissa oleviin
teoksiin paitsi, että nyt pidättäydyttiin elokuvan maailmassa?
Kertakäyttötuotteita valmistavat
firmat, kuten Apple ja Samsung, ovat äskettäin riidelleet satojen
miljoonien dollarien edestä siitä, kuka on ensiksi keksinyt
mitäkin. Eivätkö kulttuurillisessa toiminnassa kaikki lainaa
kaikilta? Aiemmin tai myöhemmin tehneiltä? Elokuvan suuriksi
nimiksi kai jäävät Eisenstein ja Chaplin aikalaineen, koska he
osuivat ensimmäisiksi. Ainakin on helppo sanoa myöhemmin tulleiden
matkineen heiltä sitä tai tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti