Valokuvaa tänään - sijoita tulevaisuuteen?

Suomen Museoliiton Museo-lehden viimeisimmän numeron teema on nykydokumentointi ele menetelmä, jolla kerätään materiaalia kulloisestakin nykyhetkestä tulevaa ja miksei senhetkistäkin tutkimuskäyttöä varten. Museoalan julkaisu painottaa tietenkin museolaitoksen merkitystä, mutta tunnustaa asian kuuluvan kaikille yhteiskunnan muistiorganisaatioille. Näistä heritologisista organisaatioista arkistolaitos lienee se, jolle nykydokumentointi on ollut kaikkein selvintä. Tänään tehtyä hallintopäätöstä tai muuta vastaavaa asiakirjaa saatetaan tarvita vaikkapa oikaisupyynnön käsittelyssä jo kahden viikon päästä, mutta yhtä hyvin se voi jäädä hyllyyn niin, että sadan vuoden päästä historiantutkija sen ylimalkaisesti selaa ja toteaa aiheensa kannalta kiinnostamattomaksi.

Museo-lehti tarjosi ammattilaisten toteuttaman esimerkin itselleni kiintoisasta aiheesta, rautatieliikenteen nykydokumentoinnista. Asialla olivat tutut taitajat, Elina Suomen Rautatiemuseosta ja Sergei Lokakuun rautatien keskusmuseosta ja esimerkkikohteena Suomen ja Venäjän välisen matkustajaliikenteen uuden Allegro-pendolinon matkanteko. Dokumentoijat eivät toimineet perinteiseen museografiseen tyyliin esinepohjaisesti, eli ravintolavaunun roskakoreissa ei harjoitettu arkeologiaa museokokoelmiin tallennettavien pahvilautasten toivossa. Yllättävää tai ei, heritologian ammattilaiset dokumentoivat rautatieliikennettä samoilla keinoilla kuin lukuisat asianharrastajat ovat Suomessakin viimeistään 1950-60-lukujen taitteesta saakka tehneet: havainnoiden, haastatellen ja valokuvaten.

Nykyään harrastuneisuuden ja teknologian liitto luovat nykydokumentoinnille otollisen kasvualustan. Rautatieliikenteen osalta massiivinen kotimainen esimerkki on vaunut.org-sivusto.

Heritologian ammattilaisen silmin vaunut.orgin kaltainen nykydokumentointi voi vaikuttaa epäilyttävältä, koska sisällöntuottajista aniharvalla taitaa olla muistiorganisaatioissa työskenteleviltä edellytettävää koulutusta tai työkokemusta. Toisaalta sitäkin useammalla on nykydokumentointiin liittyvää arvokkainta pääomaa: välitöntä ammattiin tai vastaavaan seikkaan perustuvaa tietämystä substanssista, dokumentoinnin kohteesta.

Rautatieharrastustovereille vinkiksi, jos Turun ratapihasillalla tai missä milloinkin ohikulkija tulee ihmettelemään kameramiestä, voi vastata olevansa nykydokumentoija. Jollei muuta, niin ihmettelijä saa lisää ihmeteltävää ja alkaa kaivata vanhoja hyviä aikoja, jolloin kameraväki oli sentään tavallisia rautatieharrastajia.