Kunnallisoikeuden tenttikysymyksiä

Helmikuun tiistai-illat tuli vietettyä Tampereella kunnallisoikeuden perusteiden luentojen parissa. Opintojakso kuuluu pakollisena julkisoikeuden perusopintoihin (joka puolestaan on Tampereen yliopiston tutkintovaatimusten mukaan sama opintokokonaisuus kuin kunnallisoikeuden perusopinnot, ja tutkinto-opiskelijoilla pääainevalinta ratkaisee, kumpaa nimitystä käytetään). Olen periaatteessa suorittanut kunnallisoikeuden perusteet jo kertaalleen, nelisen vuotta sitten osana kunnallisalan perusopintoja. Koska aikaa ei ollut kulunut tuon kauempaa, luultavasti suoritus olisi ollut hyväksiluettavissa myös julkisoikeuden perusteisiin. Päätin kuitenkin istua luennoilla. Kunnallisoikeus sivuaa vahvasti leipätyötä, ja kertaus on aina paikallaan. Lisäksi neljä vuotta sitten uutena asiana käsitellystä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta alkaa olla saatavilla ennakko-odotusten ja arvailuiden sijaan tutkimustietoa. Tällä luentosarjalla sitäkin oli jaossa, tutkimukselliseen tapaan hieman kriittisessä hengessä. On helppo yhtyä niihin näkemyksiin, joiden mukaan PARAS-hankkeena tunnettu peruspalveluiden turvaamiseen tähtäävä uudistus ei kovin tehokkaasti ole saavuttanut käytännön tavoitteitaan, mutta sen sijaan on tarjonnut lähes ehtymättömän toimintakentän kunnallisen itsehallinnon ja kuntalaisten todellisten vaikuttamismahdollisuuksien kaventamispyrkimyksille.

Luentosarjojen aihepiiri oli sama, mutta lähestymistapaa sanoisin erilaiseksi. Jos neljä vuotta sitten käsittelytapa tuntui varsin oikeustiedepainotteiselta runsaasti läpikäytyine oikeuskäytäntöesimerkkeineen, oli tämäntalvisten luentojen lähtökohta selvästi kunnallishallinnollisempi ja etten sanoisi käytännönläheisempi. Tällainen käsittelytapa olisi tuntunut sopivan paremmin kuin hyvin kunnallisalan opintoihin, joiden kanssa silloinen käsittelytapa tuntui hieman irralliselta muuhun opintokokonaisuuteen nähden.

Eilen oli vuorossa luentosarjan tentti. Tentittävänä oli luentojen lisäksi säädöksistä perustuslain kunta-asioita koskevat osat, kuntalaki ja Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirja sekä oikeustieteellisenä aineistona K. Heurun, E. Mennolan ja A. Ryynäsen kirja "Kunta - kunnallisen itsehallinnon perusteet" (Teoksen saatavuus niin yliopiston kirjastosta kuin lähikuntien yleisistäkin kirjastoista oli tutkinto-opiskelijoiden tenttikauden vuoksi huono, joten tilasin ilmaiset koetunnukset Edilex-verkkopalveluun, josta kirjan sai ladattua PDF-muodossa. Tietokoneen ruudulta en välittänyt edes yrittää alkaa moista useampisatasivuista kirjaa tihrustamaan, ja harkitsin puolivakavissani Kindlen tai jonkin muun paljon kehuttua ns. sähköistä mustetta käyttävän lukulaitteen hankintaa. Taloudellinen järkiajattelu voitti, kun sähköisiä aineistoja tuskin vielä niin paljon luettavaksi tulee. Toisaalta tuollainen lukulaite - tai joskus myöhemmin mahdollisesti luettavalle tasolle kehittyvä tablettitietokone - olisi hauska testata käytännössä pidemmän luku-urakan kanssa. No, tällä kertaa päädyin työmaan ison kopiokoneen hyödyntämiseen tulostamalla PDF:n paperille, kaksipuoleisena sentään, ja kiinnittämällä sen kansioon.)

Tenttikysymyksiä oli kaksi (sanamuodot muistinvaraisesti):

1. Mikä on Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirja ja miten se määrittelee paikallisen itsehallinnon pääpiirteet?
2. Kuntien välisen yhteistyön oikeudelliset perusteet.

Kohtuullisen laajoja esseekysymyksiä nuo olivat, mutta vastausohjeissa pyydettiin rajoittamaan vastausten laajuus kahteen sivuun. Lakipuolella e ilmeisesti pidetä kovin vapaamuotoisesta ajatusvirrasta ja niin pitää ollakin. Lukeminen oli taas vaihteeksi jäänyt heikolle, yhtenä perusteena itsepetoksellinen ajattelutapa "olenhan minä jo kerran tämän tenttinyt". Mutta toinen tärppiarvaukseni paikallisen itsehallinnon asiakirjasta osui nappiin. Julkisoikeudelliset kysymykset on nykyään yhä tärkeämpää sitoa kansainvälis- ja eurooppaoikeudellisiin yhteyksiinsä. Onneksi tuli luettua viime hetkillä ennen tentin alkua asian käsittely myös Heurun ja kumppaneiden kirjasta. Toiseksi tärpiksi olin ennakoinut jotakin oikaisuvaatimusmenettelyyn liittyvää, mutta se arvaus meni ohi. Kuntien välisestä yhteistyöstä muistelen kysytyn jossakin aiemmassakin käymässäni tentissä, olisikohan ollut vuosia sitten opetushallinnon tutkinnon A-osassa.

Työmatkailua vaihteeksi junalla

Tähän vuoteen ei ole vielä mahtunut kovin paljon työmatkailua. Pari kertaa olen käynyt Sastamalassa ja pari kertaa Tampereella. Se, että junaa ei ole työmatkoilla juurikaan päässyt hyödyntämään, voi olla hyvä asia päätellen pakkaskauden aiheuttamista rautatieliikenteen aikatauluongelmista. Aamulehden verkkosivuilla kerrottiin äskettäin, että kaukojunista vain hieman yli puolet on alkuvuoden aikana pysynyt aikataulussaan. Eilisiltainen kotimatkajuna lähti Tampereelta varsin verran myöhässä jouduttuaan odottelemaan myöhässä ollutta Jyväskylän Pendolinoa.

Talven lauhduttua maaliskuiseksi kevättalveksi on turvallista istua vaihteeksi junan kyytiin. IC 162 on tavanomaiseen nähden tuntia varhaisempi etelän juna, mutta pääkaupungissa tarvitaan kulkuneuvon vaihto, ja Porvooseen pitäisi ehtiä kymmeneksi. Oli hyvä idea ostaa lippu etukäteen. Tällä junalla päivittäistä Helsingin-työmatkaansa tekevä tuttava kertoi asemalla tavatessamme, että paikat täyttyvät viimeistään Riihimäellä. Oikeassa oli.

Tulipa mieleen, että henkilökohtainen pikkutapahtumien historia näyttää toistavan itseään olympiadin välein. edellisestä Porvoon työmatkastani on lähes viikon tarkkuudella neljä vuotta. Samaten edellisestä kunnalisoikeuden luentojen tenttimisestä on nelisen vuotta. Tuntuu, että nuo olivat vasta äsken, aivan nykypäivää. Ja että joskus ennen neljä vuotta oli pitkä aika.