Läntisillä laduilla

Päivän hiihtolenkki suunnattiin latualueen läntisiin osiin, Hannukaisen kylään. Aiemmin emme ole sinne hiihtäneet. Sähkölinjoja seuraileva latu on latukartassa merkitty keskivaikeaksi, mutta pani paikoin miettimään kartan vaativuusluokitusten perusteita. Tuli mieleen useampikin helpoksi merkitty osuus, joka on tuntunut raskaammalta kuin Hannukaisten suunta.

Yöllä satanut kostea lumi ja lukuisat latua jo aamusta alkaen höylänneet suksiparit tekivät menosta liukasta niin hyvässä kuin pahassa. Ensimmäinen yritys perinteisellä ongelmakelin pitovoiteella, lämpötila-alueen -½^oC ... ½^oC, Startin tervavioletilla ei toiminut. Toinen starttiyritys lämpötilojen -3^oC ... 1^oC:n synteettisellä violetilla alkoi toimia, kun suksenpohjan ja lumen lämpötilaero tasoittui. Laskuissa luisto oli hyvä, tasamaallakin jaksoi hyvin tasatyöntöä ja loivissa ylämäissä suksi piti asiallisesti. Jyrkemmissä ylämäissä tosin piti vaihtaa haarakäyntiin.

Hannukaisiin vuonna 2014 avattavaksi suunniteltu kanadalaisen Northland Mines -yhtiön rautakaivos arveluttaa Ylläksen alueen matkailutoimijoita ja kiinteistön- ja asunnonomistajia.

Hannukaisen rautakaivoksesta on tarkoitus tulla ulkomitoiltaan noin 2 500 × 1 500 metrin kokoinen ja 300 metrin syvyinen avolouhos. Sen on määrä tuottaa rikastetta kahdesta neljään miljoonaa tonnia vuodessa 14-25 vuoden ajan.

Rautakaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelman (YVA) mukaan louhinnasta syntyvä melu ja tärinä vaikuttavat korkeintaan kahden kilometrin päässä kaivoksesta. Sen sijaan pölyn sekä pako- ja savukaasujen leviämisetäisyydeksi arvioidaan 2-10 kilometriä. Laajimmillaan ne vaikuttaisivat jopa Yllästunturin rinteillä saakka. Viihtyvyystekijöiden heikkenemisen lisäksi uuteen kaivokseen epäillen suhtautuvat pelkäävät vesistölle haitallisia aineita sisältävän rikastushiekan pitkäkestoisia vaikutuksia. Rikastehiekkaa arvioidaan syntyvän kaivoksen käyttöaikana 30-60 miljoonaa kuutiometriä.

Matkailuelinkeinonharjoittajien ja loma-asunnonomistajien huoli kaivoksen ympäristövaikutuksista on ymmärrettävä - luonnonsuojelunäkökohdista puhumattakaan. Mutta toisaalta matkailu ei ole kaikki kaikessa edes täällä. Kolarissa on paljon väkeä, jotka ottavat uuden työllistäjän mielellään vastaan. Rautuvaarasta kun rautamalmin louhiminen loppui jo vuonna 1989, samana vuonna kun paikkakunnalla lopetti myös Partekin sementtitehdas.