Kaurisjahdissa

Päätimme viettää lauantai-illan peurametsällä. Auringon alkaessa painua mailleen suuntasimme auton nokan kohti Kylmäkosken syrjäteitä, Savikoskea ja Taipaletta. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun metsistä alkoi tallustella eläimiä pelloille ja niityille pötsejään täyttämään. Valkohäntäpeuroilla, nykyään oikeammin valkohäntäkauriilla, on tapana aterioida kahdesti päivässä. Aamupala nautitaan heti herättyä ja päivällinen vasta auringonlaskun aikaan.

Tällä kertaa kauriit olivat melko arkoja eivätkä päästäneet kuvaajia niin lähelle kuin viimekeväisellä retkellä. Sigman 70-300-millinen perustelezoomi jätti kuvattavat kauas. Tai sitten valovoima loppui. Kuvattavien ujouden syynä lienee se, että näin alkukesästä moni kaurisrouva on hiljattain synnyttänyt, ja vastuu vasoista tekee varovaiseksi.



Montako kaurista löydät kuvasta?




Kehtaavatkin häiritä sisarusten tai kaverusten illanviettoa. Etualan kaksi nuorukaista katsovat tarkkaan kuvaajia. Neitonen taempana valmistautuu jo siirtymään metsän suojaan.



Viimevuotisilla vasoilla on kesäturkissaan vielä valkoisia täpliä. Teinielämään kuuluvat uhkarohkeat tempaukset, ja bambiparkouria on tultu harrastamaan maantielle. Vasemmalla näytetään loikan mallia kavereille.



Liiallinen rohkeus aiheuttaa vaaranpaikkoja. Tässä syy, miksi autoilijat eivät erityisemmin arvosta kauriiden akrobatiaharrasteita. Telezoomin käyttö tekee kuvasta liian läheltä piti -tilanteen. Tosiasiassa kauriiden reaktionopeus kiidätti ne kauas ennen kuin Mersun kuljettaja oli ehtinyt töötätäkään.



Taipaleen valkoinen peurakin nähtiin, tosin vain kaukaa. Lähistöllä asuvat kauriidenystävät ovat kertoneet, miten lajitoverit syrjivät pienenä oudon väristä vasaa, ja vain oma emo pysytteli lähellä. Sittemmin tämäkin yksilö on liittynyt laumaan. Nyt se kuitenkin näyttäytyi yksin.