Lisää lentokoneenhylkyjä

Tiedustelu-, tulenjohto- ja huoltolentojen tähystäjänä talvi- ja jatkosodassa menestyksellisesti toiminut ja ansioistaan Mannerheim-ristillä palkittu luutnantti Kahla lähti viimeiselle lennolleen aamulla 23.10.1944. Nyt tiedusteltavana olivat entisen aseveljen toimet. Lentäjänä toimi toinen kovissa paikoissa taistellut mies, kersantti Liinamaa. Lentokoneena oli miehille tuttu työkalu, alankomaalaisperäinen Fokker C.X -tiedustelukone tunnukseltaan FK-104. Näitä koneita Suomella oli kaikkiaan 39 kappaletta, joista suurin osa, 35 kpl, oli valmistettu lisenssillä Valtion Lentokonetehtaalla Suomessa. Kyseinen yksilö FK-104 oli miehistönsä tapaan kovia kokenut. Se oli joutunut tekemään vauhdikkaan pakkolaskun omalle puolelle linjoja Äänislinnan pohjoispuolella, kun neuvostoliittolaiset olivat ampuneet polttoainetankin puhki. Koneen silloiset lentäjät säästyivät vähin vammoin ja konekin saatiin aikanaan korjattua.

Lapin sodan "punaisen lokakuun", ilmavoimille raskaimmat tappiot aiheuttaneen sotakuukauden aikana, kävi huonommin. Kahla ja Liinamaa eivät palanneet Fokkerillaan tukikohtaan määräaikaan mennessä. Syy selvisi, kun radiotiedustelu sai saksalaisten radioviestin "Suomalainen tiedustelukone ammuttu alas". Kahla ja Liinamaa jäivät toisen maailmansodan viimeisiksi kaatuneiksi suomalaisiksi lentäjiksi. Koneen hylyn ja lentäjien jäännökset löysi vasta syksyllä 1945 paikallinen maanviljelijä.


FK-104:n hylyn jäännökset Hanhimännikön lounaiskolkassa Kittilässä.

Kun sunnuntaisen Junkers-hylyn keikan jälkeen lentokoneasia alkoi kiinnostaa enemmän, löytyi vinkki myös tästä Fokkerista. Lisätietoa tarvittiin, ja soitin Ilkalle. Hän oli iltavuorossa, mutta heti sotahistoriallisen kirjaston kimppuun päästyään soitti takaisin ja alkoi löytyä paikkanimiä. Pyhäjärvi oli nimeltään maanviljelijä, joka hylyn löysi. Tällä suunnalla sukunimet ovat usein myös paikkanimiä (talvisin olemme vuokranneet mökkiä Hannu Ylläsjärveltä, moni muistaa 1970-luvun hiihtäjän Pertti Teurajärven, ja Äkäslompolo on kuulemma kylän alkuperäisten asukkaiden yleisin sukunimi). Nyt pelkkä Pyhäjärvi olisi kuitenkin vienyt väärälle puolelle Aakenustunturia. Sitten Ilkka löysi täsmällisemmän putoamispaikan: Hanhimännikkö. Karttasana Hanhimännikkö löytyy nykyisestäkin maastokartasta, karttalehdeltä U424. Aakenuksen takaa kiertävältä maantieltä Jolhikkoon johtavaa soratietä noin viisi kilometriä ja sen jälkeen Muusaan vievää pikkutietä kolmisen kilometriä. Polku Fokkerin hylylle kulkee männikön laitaa sen lounaiskulmaan.

Ja vanhempaa historiaa niin, että huimaa

Hylkyretkellä tutustuttiin myös pariin luontoreittiin. Äkässaivolla ihailtiin kalaisaksi kehuttua Äkäsjokea ja sen varrelle syntynyttä saamelaisten uskontoon liittynyttä palvontapaikkaa, Seitapahtaa.


Äkässaivon 30 metriä korkeaa, Seitapahdaksi kutsuttua kallioseinämää voisi nykykristitty kutsua vaikkapa luonnon alttaritauluksi.

Karelideiksi kutsutaan pitkän keston historiallisia ilmiöitä tutkivissa tieteissä, kuten geologiassa, sitä vuorijonoa, joka maapallon ollessa paljon nykyistä nuorempi kulki nykyisen Itä-Suomen alueelta läntiseen Lappiin. Vuorijono oli osa nykyisestä Ruotsista Venäjän Karjalaan (tuntuu hassulta käyttää tällaisessa yhteydessä maapallon historiassa silmänräpäystä edustavaan hetkeen kuuluvia valtioiden tai alueiden nimiä, mutta niinhän ihminen on aina pyrkinyt ottamaan havaitsemansa tai kuvittelemansa asiat hallintaansa nimeämällä tai käsitteellistämällä ne itselleen sopivalla tavalla) ulottunutta laajempaa Svekokarelideiksi kutsuttua muinaisvuoristoa.

Mannerlaattojen liikkuessa ja törmäillessä – vielä 400 miljoonaa vuotta sitten Fennoskandian uskotaan sijainneen maapallon päiväntasaajan vaiheilla (se siitä ikuisesta Pohjolan peruskalliosta) - vanha kallioperä rypistyi, ja näitä noin neljän kilometrin korkeuteen kohonneita vekkejä kutsutaan Svekokarelideiksi tai Karelideiksi. Samoihin aikoihin Karelidien synnyn kanssa – tuossa historiassa asiat eivät ole niin päivän tai tunnin päälle – ensimmäisten eliöiden uskotaan alkaneen tuottaa happea ilmakehän ja siten vähitellen mahdollistaneen elämän monimuotoistumista. Vuosimiljoonien eroosio on kuluttanut vuoret nykyisiksi muutaman sata metriä merenpinnasta nouseviksi tuntureiksi.


Aakenuksentien varressa sijaitsee ikivanhan tulivuoren kraateri.

Paitsi nyky-Alppien korkuisia, Karelidit olivat jännittävä vuoristo siksikin, että ne olivat tuliperäisiä. Maankuoren alla oli nykyistä runsaammin planeettamme syntymisen aikaista lämpöenergiaa, mikä piti myös maankuoren päällä vaikuttavan kivenmuodostustoiminnan vilkkaana.

Tuliperäistä toimintaa esittelee Linkuvuopajan tulivuoripolku.