Raidebanaani

Maantieteilijäksi itseään kutsunutta konsulttia kuunnellessani aloin melkein katua, että en aikanaan ryhtynyt opiskelemaan maantiedettä. Koulussa se kuului mieliaineisiini, ja pärjäsin siinä muistaakseni ihan hyvin. Maantieteilijän työsarka vaikutti mielenkiintoiselta. Infastruktuurisuunnittelijana voisi tällainen pikkutarkkoja kädentaitoja osaamaton tehdä monenlaista sellaista, mitä pienoisrautatieharrastajat tekevät. Ja keksiä nimiä infraskenaarioille. Jonkun maankolkan yksi tulevaisuudenvaihtoehto on nimeltään Raidebanaani. (Jos olisi tarpeen vaihtaa blogin nimeä - tarvetta kieltämättä olisi, omalla nimellä kirjoitettavien aika oli joskus viime vuosikymmen alussa, ja nykyään vain poliitikot sortuvat tällaiseen – Raidebanaania voisin lainata.)

Konsulttien täytyy ansaita leipänsä, ja hyvä keino siihen on luoda uusia tarpeita. Raidebanaaneita voidaan kaupata vaikkapa kehittämällä tarve nimeltä strategisen maankäytön suunnittelu. Maakuntakaavan ja yleiskaavan väliin voi näyttää jäävän suunnittelematon alue, mutta onko silloin kyse (1) maankäyttö- ja rakennuslain puutteista, (2) puutteellisista yhteistyökäytännöistä yleiskaavan laadinnassa vai (3) todellisesta tarpeesta uudelle suunnittelumuodolle?

Maantiedettä olisi ehkä ollut mukava lukea. Mutta viime aikoina on tuntunut siltä, että oikeustiede vasta hyödyllistä olisi ollut. Uusi hankintalaki ei ole helppo. Toisaalta sen soveltaminen taitaa sittenkin vaatia enemmän virkamiessitkeyttä hallintorutiineissa kuin tieteellistä pohdintaa.