Juhannus

Juhannusaaton päiväretkelle lähdettiin vasta illansuussa. Suuntana oli Kesänkitunturi. Patikkamatka mökin pihasta ei ollut pitkä, ja tunturin nimi keskikesän juhlaan sopiva. Monella muullakin oli samankaltaisia ajatuksia, ja väkeä tuli vastaan isommissa ja pienemmissä ryhmissä. Enemmistölle riitti lakien välistä kulkeva polkureitti. Yksi retkikunta oli päättänyt viettää yön tunturissa ja pystyttänyt teltan matalamman laen suojaisaan rinteeseen. Me suuntasimme rakkaa pitkin korkeimmalla kohdalle 535 metriin.





Huippu ei ole edes Yllläksen alueen korkeimpia, mutta se on helposti saavutettavissa verrattuna vaikkapa suunnilleen samankorkuiseen Aakenuksen Moloslakeen. Kelpasi sieltäkin katsella juhannus-Lappia. Naapurissa Lainiotunturi, vähän kauempana parturoidut Levin rinteet, vielä etäämpänä Pallaksen alueen huiput. Ja paljon auringossa kylpevää suota, metsää ja taas suota. Kiikarilla näki, kun liput nousivat tuntureiden kainalossa Äkäslompolon kylän talojen salkoihin.

Eväiden syönti on aina patikkaretken kohokohta. Meetwursti-juusto-vihannesleipiä ja raikasta vettä tänäänkin, mutta juhannuksen kunniaksi kahvin sijasta kuohuviiniä.



Palatessa laskeuduttiin suoraan Tahkokurun laavulle, josta jatkettiin samantien mökille. Äkäslompoloa lähestyttäessä korva tavoitti haitarin ja laulajan järven rannasta. Tanssikansalle tarjottiin ainakin Hopeista kuuta.