Onnea ja menestystä ammattiin valmistuneille

Arvoisat kollegat.

Rohkenen kutsua Teitä kaikkia tänään ammattiin valmistuneita kollegoiksi. Me kaikki emme toki ole opetusalan ammattilaisia. Mutta me jokainen olemme oman alamme ammattilaisia.

Tänä päivänä ammattitaito on asia, jota yhteiskuntamme tarvitsee. Käytännön ammattien työ ei enää ole yksinkertaista rutiinityötä. Siitä on viime vuosikymmeninä pitänyt huolen automatisointi ja niinsanottu Kiina-ilmiö. Samalla, kun käytännön työ on muuttunut, on sen vaatimustaso kasvanut. Parturi-kampaaja, merkonomi, automaatioasentaja, levyseppä-hitsaaja, datanomi, sähköasentaja, lähihoitaja, koneistaja, laitoshuoltaja, kosmetologi, koneenasentaja, suunnitteluassistentti, tietokoneasentaja ja moni muu työskentelee suurta asiantuntemusta ja itsenäisten ratkaisujen tekemistä edellyttävässä toimintaympäristössä ja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa asiakkaiden ja teknologian kanssa. Jos termi "huippuosaaminen" vielä tämän vuosikymmenen alussa miellettiin lähinnä suppea-alaisen teoreettisen tiedon hallinnaksi tai joidenkin yksittäisten muodikkaiden ammattien yksinoikeudeksi, ollaan nyt herätty huomaamaan, mitä osaaminen varsinaisesti on. Ymmärretään, että todellinen osaaminen liittyy aina käytäntöön. Tiedämme, että osaamisen voi osoittaa vain käytännössä, puhuimme sitten ammatillisesta koulutuksesta, ammattikorkeakoulutuksesta tai tiedekorkeakoulutuksesta. Pelkkä tieto, vaikka sitä olisi miten paljon tahansa, ei jalostu osaamiseksi kuin vuorovaikutuksessa käytäntöön eli muuttuessaan joksikin, jolla on jotakin arvoa muille. Merkittävä seuraus tästä on, että jokaisen käytännön ammatin osaamisvaatimukset ovat tämän päivän työelämässä sangen korkeat.

Te, hyvät kollegat, ammattiinne valmistuneet, olette työ- ja elinkeinoelämän muutoksen eturintamassa. Olette osa niitä muutosvoimia, jotka nostavat käytännön ammattien ja konkreettisen osaamisen arvostusta. Olette opiskelleet ammattiinne sellaisen järjestelmän puitteissa, joka ei tunnusta osaamiseksi koulun penkillä istuttua aikaa, vaan ainoastaan sen, mitä käytännössä osoitetaan ammattiosaamisen näytöissä tai näyttötutkintojen tutkintotilaisuuksissa.

Saavuttamanne ammatillinen tutkinto ei ole pelkkää paperia. Paperinakin se toki on merkittävä. Toisin kuin perinteinen koulutodistus, se ei ole yksittäisen oppilaitoksen omilla kriteereillään antama paperi. Se on elinkeinoelämää edustavan ammatillisen neuvottelukunnan suorittamaan arviointiin perustuva – tai aikuiskoulutuksessa peräti tutkintotoimikunnan myöntämä - todiste siitä, että osaamisenne täyttää valtakunnallisesti määritellyt ammattitaitovaatimukset. Se on todiste osaamisesta omassa ammatissanne. Ette ole osoittaneet pelkästään tietävänne ammattiinne liittyvistä asioista teoriassa, vaan olette ammattiosaamisen näytöissä ja tutkintotilaisuuksissa osoittaneet osaamisenne käytännön työtehtävissä.

Tämänkaltaisissa juhlapuheissa olemme olleet siirtymässä osaamisyhteiskuntaan jo kauan. Rohkenen väittää, että vasta ammatillisen koulutuksen murros on käytännössä viemässä meitä sinne. Nykypäivän työelämä on niin vaativa, että ei ole oikein väittää osaamisyhteiskunnaksi menneen maailman oppiarvoyhteiskuntaa. Perinteisten titteleiden merkitys vähenee, mutta käytännön osaamisen merkitys kasvaa. Juuri Te, tutkinnon suorittaneet ja sitä suorittavat sekä teidän opettajanne, muu oppilaitoshenkilöstö, teidän perheenne ja läheisenne ja muut rinnallakulkijat, olette tämän kehityksen airuita.

Ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon suorittaminen on merkittävä saavutus. Sen eteen on tehty paljon työtä sekä koulussa että työelämässä tapahtuvan työssäoppimisen aikana. Se on saavutus, josta saa ja pitääkin olla ylpeä. Ammattiin valmistuneet, minulla on ilo ja kunnia onnitella teitä saavutuksenne johdosta ja toivottaa menestystä jatkossakin. Menestyksen eväät teillä on omasta takaa. Sen olette kiistattomasti osoittaneet suorittamalla tutkintonne.

Näinä päivinä monissa kouluissa lauletaan vanhan opiskelijalaulun sanoin: "Gaudeamus igitur, iuvenes dum sumus" - iloitkaamme siis, kun vielä olemme nuoria. Mutta nuoruuskaan ole itseisarvo. Se katoaa luonnollista tietä. Me voimme muuttaa latinalaisen säkeen muotoon "Gaudeamus igitur, periti cum sumus" - iloitkaamme siis, olemmehan taitajia.

Vielä kerran, onnea ja menestystä Teille, hyvät ammattilaiset.

(Virka on vienyt pois opettajan ja rehtorin tehtävistä, joten toisin kuin vielä viime keväänä, tänään en puhunut vanhan teollisuuskaupungin ammattikoulun juhlasalissa. Saanen siis luvan omistaa tämän lyhyen version kaikille ammattiin valmistuneille näin blogin välityksellä. Ja aivan erityisesti kiskoliikenneharrastetovereille Timolle ja Henrille entiseen naapurikuntaan.)