Bambien vieraana

Vietimme keväistä perjantai-iltaa pienellä maakuntaeläinmatkalla naapurikunnassa. Puolisoni oli kinkeripiirinsä pikkuteillä kotonaan, mutta minulta oli paikoin loppua usko tien jatkumiseen henkilöautokelpoisena.



Pirkanmaan maakuntaeläin on - mikäpä muukaan - kuin tänne hyvin kotiutunut 1930-luvun alun tulokas valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus), entinen valkohäntäpeura tai laukonpeura. Ensimmäiset viisi yksilöä tulivat amerikansuomalaisten lahjana rikastuttamaan heidän entisen kotimaansa luontoa aikana, jolloin hirvi- ja metsäpeurakannat olivat pienet. Kauriit elelivät aluksi Vesilahdella Laukon kartanoon tehdyssä tarhassa. Kantayksilöt ja niiden jälkeläiset päästettiin vapauteen keväällä 1938. Aluksi ne jakaantuivat kahdeksi ryhmäksi Laukon maille, mutta jo seuraavana keväänä yksilöitä tavattiin jo muualta Ylä-Satakunnan pitäjistä. Talvet olivat ankaria 1940-luvun alussa, mutta kanta selvisi niiden yli. Vuonna 1945 kauriita laskettiin olleen 30-40 yksilöä ja vuonna 1949 jo noin sata.


Kauriit eivät aivan vielä ole vaihtaneet punaruskeaan kesämuotiin, vaan talviharmaa sävy on vielä in.

Kauriit ovat viihtyneet maakunnassa hyvin. Liiankin hyvin, sanovat ne, joiden pihaistutukset ovat päätyneet kauriiden pötseihin kerta toisensa jälkeen. Kaikki eivät kuitenkaan raaski hätää näitä viehättäviä eläimiä - Disneyn Bambi-hahmon esikuvia muuten - pois mailtaan, vaan päinvastoin ruokkivat niitä myös talvisaikaan.

Kauriiden päivät kuluvat enimmäkseen metsän suojissa. Pelloilla ja niityillä niitä näkee erityisesti kevään ja syksyn iltahämärissä, jolloin ne lähtevät aterioimaan. Talven varpu-, kataja- ja männynneulasravinnon jälkeen tuoreet vihreät herkut ovat houkuttelevia, ja eläimet uskaltautuvat aivan ihmisasutuksen tuntumaan.


Autiotalon piha on nyt kauriiden ruokapöytä.

Jos perjantai-ilta pyhitettiin luonnolle, lauantai tuli vietettyä tekniikan ja historian parissa. Siitä tarkemmin Matisa-projektissa.