Venetsialaiset ratapihalla

Yön huonounisuuden takana taisi olla tietoisuus kesken unen odotettavissa olevasta soitosta, herätyskellon tai puhelimen. Jälkimmäinen toteutui, kun Kimmo soitti vähän ennen kolmea jostakin Iittalan ja Kuurilan väliltä ja kertoi kesäkauden gran touriaan päättämässä olevien haapamäkeläisten saapuvan puolisentoista tuntia etuajassa. Haalarit ja turvaliivi päälle, lamppu olalle ja autoon. Kylille päin ajellessa tanssiravintola jatkoi vielä venetsialaisiaan. Veturitallilla sytyttelin ratapihavalot ja soittelin yötalkoisiin lupautuneille. Lisäksi muutamat olivat päättäneet majoittua lyhyen yön tallin maisemissa. Miehistöhuoneessa nukkumisen kyllä ymmärtää – sitä lienee harjoitettu paikan päällä toista sataa vuotta tilanteen niin vaatiessa - ja miksei vielä Lättähatussakin, mutta nuoremman kaartin extreme-miehille ei näemmä ole riittänyt useamman parikymmentä vuotta ruususenuntaan nukkuneen moottorin herättäminen henkiin, kun yöpymispaikkakin piti valita haastavamman kaavan mukaan. Talkooväkeä oli riittävästi näissä venetsialaisissa.

Tk3:n tenderin vesisäiliö oli miltei tyhjä junan saapuessa. Kuulemma pinta oli niin alhaalla, että toisen puolen imuri ei ollut enää jaksanut nostaa vettä kattilaan. Emme ryhtyneet aikailemaan järjestelymestaroinnilla, vaan Tk3 ja sitä ainakin nimellisesti ohjastanut uudempi museoveturi Dv16 otettiin yhtenä nippuna tallitielle ja edelleen kääntöpöydälle ja vesitys aloitettiin heti.

Operaation jälkeen jotkut vieraista kävivät kahvilla, muutamat vielä saunoivatkin ennen majoittumistaan vaunuunsa. Teppo jäi höyryveturin kipinämikoksi. Isäntäväen enemmistö painui vielä hetkiseksi yöpuulle, nyt pääosin koteihinsa.



Aamun valjettua veturitalli heräili aamutoimiinsa verkkaisesti. Kuten kuva kertoo, Timo oli tapansa mukaan jo aikaisin huoltamassa veturia (tuon samaisen, nyt moitteetta toimineen, ilmapumpun kanssa hikoiltiin tuskaisiakin karpaloita aika tarkkaan vuosi sitten samoilla pyöränsijoilla).

Kuten tavallista, joku aamuvirkku kulkija oli havainnut ratapihalla mielenkiintoisen puhisijan, ja tunteja ennen museon avautumista oli tallipihalla autokunnittain isompia ja pienempiä ihmettelijöitä.



Vanhojen Dv-sarjojen hyttien tunnelmasta pitävänä nousin kyytiin, kun vetureita lähdettiin siirtämään junarungon eteen. Siirtyminen tallitieltä raiteen 8 pohjoispäähän vaatii useamman edestakaisen liikkeen vaihteiden yli. Etelään mentäessä liikuttiin höyryn ja kahden sylinterin voimalla, ja pohjoiseen veti kahdeksansylinterinen diesel.