Lauantaitoimia

Aamupäivällä kävin kylällä hakemassa postista ja viemässä veturitallille ensi vuoden kiskoliikennekalenterit. Kun kylän postipalveluiden tarjonta viime vuonna siirtyi valtiolta osuuskaupalle, palvelut paranivat siinä suhteessa, että niitä on saatavissa arkisin aamuseitsemästä iltayhdeksään ja myös lauantaisin ja kesäsunnuntaisin. Ihan kaikessa osuuskauppa ei kuitenkaan osoita osaamista, mistä kertoi karua kieltään aamulla käyty pitkä puhelu viime kuussa Tampereelta siirrettyä museoveturia koskevista suunnitelmista.

Samalla reissulla hain maatalousliikkeestä kaksi betonilaattaa ilmalämpöpumpun ulkoyksikölle jalustapediksi. Talomme kivijalka on kolmannen maailmansodan odotusten alla rakennetuille tyypillisen korkuinen, eikä asuinkerrosten puurunkoon ole viisasta kiinnittää pumppua.

Loppupäivä meni pihapuuhissa. Laatat oli nopeasti asetettu. Kahden punaherukkapensaan sato tuli talteen. Pensaat ovat varjon puolella ja niiden antimet kypsyvät verkkaisesti. Vielä jäi muukalaiselle, orvolle ja rastaalle satoa rungon kylkeen kypsymään.

Pihapuuhien aikaan ystävämme Jehovan Todistajat käväisivät jutustelemassa. Puolisoni ja minä olemme heille arvatenkin maukas saalis, kun kauniimpi toimii kansankirkon ammatissa ja minä sen vähäisessä luottamustehtävässä. Todistajat ottivat asiakseen kiistämättä mielenkiintoisen aiheen: kirkon opetusviran ja diakoniaviran erottamisen ristiriidan alkukirkon ajatteluun nähden. En viitsinyt ryhtyä ilkeilemään (tulkoon se synti tehtyä blogissa), että me luterilaiset hoidamme myös diakoniapuolta emmekä keskitä kaikkia voimavarojamme kiertelemään maita ja mantuja opettaaksemme oikeassaolemista.