Sunnuntaipuhteita

Eilen kotipihassa ruohoa leikatessa ajoin leikkurin puunjuurakkoon. Jo toistamiseen tänä kesänä yksi neljästä silppuriterästä iski itsensä puuhun niin syvälle, että irrottamiseen tarvitsin kirvestä ja sorkkarautaa. Leikkurin teräjärjestelmä on suunniteltu fiksusti niin, että tällaisessa tapauksessa terä irtoaa, eikä sen kiinnijääminen riko koneessa muita paikkoja. Puuhun uponneen terän suoristamiseen tarvittiin kevyttä ruuvipenkkiä, vasaraa ja alasinta (jona palvelee pätkä K56-tyyppistä eli 56 kiloa metriltä painavaa ratakiskoa).

Sunnuntaipäivän puhteeksi otin ruohonleikkuria väijyvän juurakon poistamisen. Elävää kasvikuntaa ei tullut kiusattua, kun naapurin Pekka kaatoi tontillaan juurakon isäntäpoppelin jo taannoin. Työkaluiksi otin pistolapion, rautakangen, oksasahan ja kirveen. Hyvää halkaisukirvestä en halunnut tuoda kosketuksiin maan kanssa, joten otin perintökaluna saamani ikivanhan palokirveen. Lapsena opettelin halonhakkuuta samaisella lyhytvartisella ja leveäteräisellä työkalulla: sekä lyömiseen että vääntämiseen tarkoitettuna se oli pikkumiehenkin käteen turvallinen, kun terän irtoamisesta ei ollut vaaraa. Oiva kalu se oli juurakon nostamiseenkin. Lämmin tuli, ja kukkurallinen kottikärryllinen maasta nostettua puuainesta.

Vaihtaessani äidin HP-kannettavan käyttöjärjestelmää kotimaiselta kieleltä toiselle (MS-Windowsin Vista Home Basiciin ei ilmeisesti ole saatavilla toimivia vaihtokielipaketteja, vaan kielenvaihto tehdään asentamalla haluttu kieliversio käyttöjärjestelmästä) Windows Update -palvelu esitti 82 uuden päivityksen asentamista. Se ei ole kummallista, onhan Vista pian jo kolmivuotias, ja päivitystarvetta on. Sen sijaan mielenkiintoista oli se, että yksikään ehdotetuista päivityksistä ei ollut varsinainen Service Pack -päivityskokoelma. Edeltäjän eli Windows XP:n aikana asennusjärjestys oli erilainen, ja Service Pack -koosteita paketoitiin sittemmin tiettyihin käyttöjärjestelmäasennuksiin, mikä vähensi yksittäisten päivitysten asennustarvetta. Kun kaikki yksittäiset päivitykset oli asennettu, niiden jälkeen koneeseen upposivat vielä molemmat Vistalle julkaistut Service Packit. Kakkosversio tosin – megatavujen perusteella – huomasi, että koneessa oli jo kelpo määrä yksittäisiä päivityksiä. Varsin automatisoidustihan nuo pitkänkin kaavan mukaan koneeseen asentuvat, mutta ohjelmistovalmistaja voisi katsoa taakseen siinä suhteessa, että toisi markkinoille asennuslevyjä, joihin olisi jo valmiiksi paketoitu viimeisin päivityskokoelma. Tai sitten vain odotellaan Windows 7:ää ja sen tapaa hoitaa päivitykset (mistä versionumero 7 muuten mahtaa tulla?).