Artes liberales

Lukio siirtyi tehtaanpiippujen juurelta väljemmille vesille lukukauden alussa. Ammattikoulua käydään tietyiltä osin vanhassa paikassa vielä vähän aikaa. Tein tänään ensitutustumiseni uuteen lukioon. Rakennus ei ole samalla tavalla massiivinen kuin vaikka toissapäiväinen kokouspaikka Hervannan ammattikoulu, mutta vaikuttava se on. Varsinkin valtava aulatila – forum, kuten sitä nimitetään – on mykistävä.

Opiskelijoita valmennetaan jatko-opintoihinsa perinteiseen tapaan ainakin sikäli, että luokkien ja muiden tilojen nimet ovat latinaa. Ei ole vaikea arvata, mitä opetetaan luokassa nimeltä Anglia, Gallia, Germania tai Slavica. Babyloniassa voitaneen opettaa mitä kieltä milloinkin tarpeen, mutta Scotia kuulosti jo oudommalta. Tai sitten iiri kuuluu Valkeakoskella lukiolaisten kielivalikoimaan (arkkipiispa Isiodorus Sevillalaista mukaillen "Scotia eadem et Hibernia"). Teoria-aineet on asetettu symboliseen järjestykseen niin, että alemman kerroksen – josta sentään ei käytetä nimitystä trivium - muodostavat kielten ja historian ja yhteiskuntaopin tyyppiset aineet, ja huipulla ikään kuin "quadriviriumina" ovat matemaattis-luonnontieteelliset aineet.

Vieraalla kielellä, edes anglien, käytävät kokoukset eivät edelleenkään ole minun heiniäni. Koululaitos on aikanaan tarjonnut erinomaiset eväät, mutta oman laiskuuden vuoksi kielen kuin kielen aktiivinen suullinen käyttötaito on ruostunut. Harvasanainen, joka kirjaimellisesti pohtii pitkään jokaista puheenvuoroaan ennakolta, ei ole kokouksissa aina toivotuin osallistuja.

Jotkut innostuvat opetusteknologiasta verkko-oppimisalustoineen, älytauluineen ja videointeineen. Moni tekniikka mahdollistaa opetuksen ja oppimisen ajallisen ja paikallisen erottamisen toisistaan, mihin liittyy paljon etuja. Minäkin pidän tekniikasta, mutta takavuosina opetustyötä tehdessäni pidin myös välittömästä kontaktista ihmisiin. Tämän päivän teknologia on vielä melko alkeellista siinä mielessä, että silloin kun opetus ja oppiminen tapahtuvat eri aikaan ja eri paikassa, se ei tarjoa kovin hyviä välineitä sivuhuomautuksiin, kysymyksiin ja siihen yleiseen lineaarisesta opetussuunnitelmasta poikkeavaan kohinaan, joka omasta mielestäni oli yksi perinteisen opetustavan parhaita anteja.

Toisessa kokouksessa pohdittiin synkeämpiä asioita. Arkipäivän menosta syrjäytyminen alkaa kosketella nuorissa jo kriittisiä massoja samaan aikaan, kun erilaiset tukipalvelut toimivat projektiluonteisesti eli vähän väliä tavoitteitaan ja henkilöstöään vaihtaen. Ei hyvä.

Illalla olen yrittänyt olla kavereille avuksi veturin oikeiden värisävyjen, osoitetarrojen ja kiintolevyliittimien muodossa. Aika tietokonepainotteista sekin.