Työhyvinvointitoimintaa tunturissa

Paluu loman jälkeen työelämään on sujunut mitä pehmeimmin. Seminaari on ajoitettu omatoimista työhyvinvointitoimintaa ajatellen niin, että tietopuolista ohjelmaa on aamulla ja aamupäivällä sekä illalla pimeän laskeuduttua. Iltapäivällä voi tehdä vaikka hiihtolenkin tai käydä laskettelemassa (mahtaakohan kukaan puhua enää "slalomista"?). Lumikenkäilyäkin on ollut järjestäjän toimesta tarjolla kiinnostuneille. Aurinkokin on tavannut ilmestyä näkyviin parahiksi iltapäivän koittaessa.

Pitovoitelussa on hyväksi sekoitukseksi todettu Startexin -2 ... -6 celsiusasteen keleille tarkoitettu synteettinen kova voide riittävän monen kerrokseen - vanhan suosituksen mukaan kerros per 10 kilometriä - ja kuorrutukseksi ohuelti vastaavan kelin tervavoidetta. Pitopuoli riittää, eikä luisto häiriinny kohtuuttomasti, vaikka lumen lämpötila muuttuu melkoisesti noustaessa ylös tunturin rinteelle ja taas laskettaessa sieltä alas.

Matka kämpältä seminaaripaikalle sujuu parhaiten hiihtämällä. Suksilla "töihin" tuleva on jaksanut huvittaa ja hämmästyttää seminaaripaikalla majoittuvia. Minusta tuo liikkumistapa soveltuu hyvin vuodenaikaan, paikkaan ja seminaarin yleiseen kontekstiin. Matka on lyhyt, mennessä pelkkää nousua, mutta paluu sujuu sitäkin vauhdikkaammin. Täytyy vain huomata jarruttaa oikeassa kohdassa mäkeä. Täysikuu huolehtii valaistuksesta iltaluentojen päätyttyä.

Alpo on tärkeällä asialla. Eikö kysyntää työkykypassin tapaiselle sovellukselle olisi myös aikuisväestön kohdalla, kysyin. Lupasivat käsitellä asiaa heti seuraavassa kokouksessaan.

Teknillistä asennustoimintaa on tullut harjoitettua kollegan kommunikaattorin kanssa. Symbian-laitteiden kanssa olen toiminut hyvin vähän, mutta järeää asiantuntemusta löytyi sähköpostin välityksellä. Kiitokset Linnainmaalle!