Marianpäivän hankikannolla

Pilvetön sää kutsui pian aamiaisen jälkeen ulos pihatyökautta avaamaan kuusiaidan leikkuun merkeissä. Maaliskuun loppupuoli on hyvää aikaa pätkiä edellisen vuoden kasvannaiset aidan tuuheuttamiseksi. Viiden kevään leikkuilla on jo selvästi nähtävissä oleva - ja ratalinjan puolelta tuulelta suojaava - vaikutus. Varjon puolella meinasi tulla vilu ja auringon puolella lämmin. Hyvä hankikanto helpotti latvusten tasaamista.

Kuntorata muistutti eilisiltaisella saunalenkillä luistinrataa. Niin ladun kuin luistelu-urankin pinta oli jäätynyt kovaksi, ja jotakin suksia terävämpää jalkinetta olisi tehokkaaseen etenemiseen kaivattu. Ajattelin tänään käydä iltapäivän auringossa kokeilemassa, josko pinta olisi pehmennyt. Jonkin verran olikin, mutta vain paikoin. Ei hiihtämisestä enää voinut sanoa nauttivansa.

Ei tämä mikään huono hiihtokausi ole ollut, vaikka talvi viipyillen alkoikin. Vaikka en ole mikään tavoitteellinen harrastaja tai muu himohiihtäjä, minulla on nuoruudesta peritty tapa pitää kirjaa kauden aikana taitetuista kilometreistä, ja tänä talvena niitä on kertynyt aika tarkkaan 800. Siinä suhteessa paras talvi tällä vuosikymmenellä ja 30+ -sarjalaisena. Taannoinen Lapin reissu ja hiukan pidempiin lenkkeihin houkutelleet ensiluokkaiset ladut kerryttivät matkaa.

Illaksi tuttuun tapaan taiji-treeneihin hakemaan ruumiinjäsenille oikeita liikeratoja ja asentoja. Lähtiessä on jo aivan valoisaa, ja palatessakin auringonlaskun värejä vielä taivaanrannassa.