Kevättalven sävyjä

Matkalla tuli nukuttua ilmeisesti liian pehmeissä vuoteissa. Tai sitten ehti muuten vain vieraantua toimistotuolista. Eilinen työpäivä nimittäin kävi selän päälle. Kotivuode tuntui kotoisan napakalta. Jossakin vaiheessa aamuyötä tuli ihmeteltyä, missä mahdetaan olla. Junassa, sanoi puolisoni minun väittäessä, että olemme yhä mökillä.

Aamupäivä meni mukavasti puolisoni vääpelöidessä ja minun varavääpelöidessä kahvia ja sämpylöitä Museoveturiseuran vuosikokoukseen. Kokouspaikkana palveli vaihteeksi peruskoulun yläasteen ruokala. Rautatieaseman tilat on vuokrattu yksityiselle muuhun käyttöön.

Kokouksessa osanottajia oli mukavasti puolitoista kymmentä. Ja yllätys oli odottamassa. Seura oli päättänyt myöntää edelliselle puheenjohtajalleen pöytästandaarin, jollaisia on jaettu hyvin säästeliäästi. Myöntää täytyy, että huomionosoitus oli tehdä sanattomaksi. On kai sitten niin, että jotakin hyvää on tullut tehdyksi talven 1990 jälkeen, jolloin yhdistykseen liityin.

Viime vuonna vaihdettiin puheenjohtajaa, kun olin toiminut tehtävässä 17 vuotta. Jarkko päätti rahastonhoitajan pestinsä tänään yhtä pitkän palvelusajan jälkeen. Kiitokset hänelle pitkästä työpanoksesta ja hyvästä yhteistyöstä. Hyvässä hoidossa seuran varat pysyvät jatkossakin. Vuoden tauon jälkeen hallituspaikka tuli taas kotitorppaan, ja uusi rahastonhoitaja on tarkan euron nainen.

Illalla lenkki leppeässä kevätsäässä kotoisella kuntoradalla, sauna ja yrttiperunoita uunissa. Radiossa alkupaloiksi jääkiekkokierros ja jälkiruoaksi Dvorákin Rusalka-ooppera.

Aika hyvä lauantaipäivä.