Hiljaisia ja vilkkaita latuja

Eilen hiihtelimme pääosin Kittilän kunnan puolella. Tasainen latuprofiili houkutti vapaalle tyylille. Kotona kuntorataa tulee kierrettyä usein luistelemalla, mutta pidempiä lenkkejä ei sillä hiihtotavalla ole tullut tehtyä aikoihin. Reilut 35 kilometriä tuntuivat hartioissa ja takapuolessa. Edellispäivän ja -yön lumisateiden jälkeen kelpasi luistella latukoneen tasoittamalla neitseellisellä uralla. Hiihdimme koneen kiinni, kun kuljettaja oli lounastauollaan matkan varrelle osuvassa erämaamajoituspaikassa. Vietimme taktisen odotteluhetken pihamaan kappelissa keksin ja mehun sekä pipon ja hanskojen kuivattelun merkeissä päästääksemme koneen raivaamaan uraa edellä. Latuverkoston itäisen osan reiteillä ei monia menijöitä näkynyt.

Tänään aurinko näyttäytyi hetkiseksi, kun hiihdimme Ylläsjärven puolelta Kellostapulinkurun kautta tunturin toiselle puolelle. Kännykkää parempaa kameraa ei valitettavasti vyölaukkuun tullut pakattua. Auringossa kylpevä, pilvien kruunaama huippu olisi ollut hauskaa ikuistaa. Kurun nousuissa alkoi nestevajaus vaivata. Kotipihan loppukesän sato termospullossa on hyvä matkaeväs.

Näillä reiteillä, ehkä hankalahkoa kurun läpi kulkevaa latua lukuunottamatta, hiihtäjiä on ollut runsaasti.

Poikkesimme tunturia kiertävältä perusreitiltä sen verran, että tutustuimme luontokeskus Kellokkaaseen. Peräpohjolan luonnon ja kulttuurin yhtymäkohtia esittelevä perusnäyttely oli jonkinlaista minimalismia tavoittelevaan museoiden tavanomaiseen nykysuuntaukseen verrattuna runsas. Paikallisella murteella toteutetut tekstitaulut olivat kerrassaan mainio idea. Sanoisin, että näyttely on tähän saakka näkemistäni mikrohistorialliseen näkökulmaan pyrkivistä museonäyttelyistä paras. Yhden miehen kertomukseen ei ole yritetty mahduttaa sen paremmin mukaansatempaavuuteen pyrkivää juonta puhumattakaan koko maailman- tai edes Suomen historiasta, mutta sitäkin enemmän historian pitkän keston ilmiöitä ja ihmisen havaintoja niistä. Syystä tai toisesta minulle tuli mieleen koulussa englannintunnilla luettu Hemingwayn "The old man and the sea". Ehkäpä meänkielistä kertojahahmoa ja Hemingwayn kalastajaa yhdistää tietynlainen sanoja ja pintatasoa syvemmällä asuva suvaitsevaisuus erilaisia havainnoitavia ilmiöitä kohtaan.

Tänään hiihtotapamme oli perinteinen. Perinteellä jatkettiin, kun sauna pantiin illalla lämpiämään. Pelkän saunan varaan ei kuntoilijankaan lihashuoltoa pidä laskea. Hyvä tovi ilta-ajasta tulee vietettyä venytellen ja toinen toiselle hierontapalvelua tarjoten.