Päärataa etelän suuntaan

Vaikka aamuihminen olenkin, vain harvoin on tullut lähdetyksi Helsinkiin IC² 162:lla. Yleensä on riittänyt tuntia myöhäisempi lähtöaika. Helsingissä sopivasti kahdeksaksi olevan junan arvelin olevan vähintään yhtä täysi kuin tunnin päästä lähtevän, ja istumapaikan varmistaakseni hankin lipun kotiaseman ainoa lippukassan virkaa marraskuun alusta saakka toimittaneesta automaatista. Lipun ostamisen olisi näemmä ehtinyt jättää tähän aamuun. Pasilasta A-junaan ja Valimolle toiminnanohjausjärjestelmien puolimainoksellista seminaaria kuulemaan. ERP-aihe täytyy jättää kesken iltapäiväkahvitauolla ja kiirehtiä Pendolinolla tai viimeistään seuraavalla IC:llä Tampereelle hallintotieteen iltaluennoille. Pääratapainotteinen päivä luvassa.

Riihimäeltä RAMI-vaunu näyttää lähteneen muualle töihin. Ei ole tämän vuoden puolella vielä tullut pääkaupungissa käytyä. Lähiaikoina tämän matkan tekemistä onkin sitten luvassa tiheämmin.

Mikäs tässä matkustaessa, kun radio toimii ainakin yleisohjelman verran, ja konduktööri kävi pyytäessäni kytkemässä PC-pistorasioihin virran. Vielä kun DNA parantaisi mokkulansa käytettävyysaluetta pääradan varressa ja korjaisi tämän kestovalitukseni aiheen.

Kireitä yöpakkasia

Pakkasta oli viiden aikoihin aamulla mittarissamme 21 astetta. Kiristymisen huomasi jo pian auringon laskettua. Urjalassa pidettiin illalla maaliskuun lopulle perinteisesti ajoittuva taajamaetsintäharjoitus lähes seitsemänkymmenen vapaaehtoisen, poliisipartion ja muutaman koiran voimin. Tällä kertaa skenaario ei ollut sen dramaattisempi kuin keski-ikäinen työtön pilkkihaalareihin ja kumisaappaisiin pukeutunut kylänmies, josta ei kaverilla vietetyn illan jälkeen oltu kuultu. Ja kuten harjoituksissa tapana on, "Tapani" löytyi pian pimeän tultua. Ehkä hieman odotettua urheilullisemmissa merkeissä: jäähallilta kotiottelua seuraamasta.

Ennakko-odotukseni mukaan ja vastoin toivomustani päädyin ryhmänjohtajaksi. Alkuasukkaita en ryhmääni saanut, mutta Tampereen ja Hämeenlinnan terävän kärjen sen sijaan. Yksitoistahenkinen ryhmä oli helppo jakaa kolmeen partioon, ja tehtäväalueen läpikäynti hoitui nopeasti. Kartta jaettiin partioiden kesken kännykkäkamerakuvien muodossa. Ihailtavan näppärä oivallus, ja nykypuhelimien kamera tuottaa aivan kelvollisia kuvia tähän tarkoitukseen. Johdossa tuskin olisi tohdittu kieltäytyä, jos olisin hoksannut pyytää useamman paperikartan. Käytössä on nykyisin viranomaisten digitaalinen kartta-aineisto, josta tulostin tekee hetkessä minkä lehden miltä maankolkalta tahansa. Vielä kun olisin huomannut ladata ja lainata veturitallin PMR-radiopuhelimet partioiden väliseen yhteydenpitoon, olisi varustus ollut täydellinen. Nyt oli vain yksi VHF-puhelin ryhmää kohden, mutta sillä, kännyköillä ja käsiopasteilla pärjättiin hyvin.

Isommasta käsivalaisimestani hyytyivät paristot heti alkuunsa. Taskulampulla pärjäsi hyvin sen, minkä valkeilla teillä, poluilla ja pellonreunoilla tarvitsi. Mutta valokuvaamista valaistusolosuhteet eivät oikein suosineet. Tuli heijastinnauhapainotteisia valotuksia.