Si vis pacem

Tämäkin yritys on tainnut tehdä hyvää tulosta viime aikoina suunnatessaan palvelujaan koulumaailmaan. Mikäpä siinä, tärkeitä asioita. Yhden ammattikoulun henkilökunnan Sääksmäen kirkon vaiheilla viettämän päivän perusteella kouluttajakaartia sopii kehua. Poliisimies opettaa vaaratilanteissa pärjäämisen jokamiehen ja -naisen strategiaa tietysti poliisimiehen näkökulmasta, mutta samat perusasiat ymmärtääkseni soveltuvat aivan hyvin kouluun. Joku saattoi jäädä kaipaamaan juridiikkaa, mutta minusta oli oikein hyvä, että poliisi ei yrittänyt ryhtyä lakimieheksi. En edes kuvittele, että maastamme löytyisi tahoa, joka määrittelisi opettajien, oppilaitosjohdon tai muun kouluhenkilökunnan velvollisuudet tai varsinkin oikeudet yksiselitteisesti ja yksityiskohtaisesti etukäteen erilaisia poikkeustilanteita varten. Sellaiseen ei ole ollut ainakaan toistaiseksi niin suurta yhteiskunnallista tarvetta, että linjaukset olisi luotu. Määritelmät tehdään jälkikäteen, tapaus kerrallaan. Turvallisuuskoulutusten tehtävä on nähdäkseni tarjota keinoja pärjätä itse tilanteessa., mikä yksilön kohdalla tarkoittaa ensisijaisesti siitä pois hankkiutumista.

Minua viehätti kouluttajan suorastaan musashimainen opetus: "Jos kiistelet maailman typerimmän ääliön kanssa, pidä huoli, että hän ei joudu tekemään samoin."

Sopisi tuo sitten ohjenuoraksi paikallishistoriateoksen painattamisprosessiin liittyvissä erimielisyyksissä tai ei, niin työntäyteinen viikonloppu on vapaaehtoishistorioitsijoille tulossa, jos 500-sivuinen kirja aiotaan saada vielä jouluksi ulos.