Dies illa

Kanttori soitti avoimin soinnuin ja manasi kuuluville itsensä tritonuksen. Ikivanhan Dies irae -virren heavy-sovitus oli loppusoittona kuulemma ihan minun pyynnöstäni. Siistiä.

Käytiin sisäistä kamppailua lähteäkö urheilemaan vai ei. Päätettiin, että tuomiosunnuntain mittakaavaan yltynyt tuuli on pudottanut liikaa roskaa kuntoradan ohuelle lumipeitteelle ja haettiinkin pizza Iskhmetin putiikista. Läpi tuulen ja tuiskun ajeltiin sentään taiji-treeneihin. Ja palattua kotipihassa lumitöitä. Kevyttä lykittävää, mutta reilu määrä.

Pihalla vaikersi vielä myöhään sairas viherpeippo. Lopettaahan se piti. Tuntui aivan hiton pahalta.