Kasvoton uhka

Koettiin sitten kotikulmillakin koulu-uhkaus. Uhkaus tosin on hiukan harhaanjohtava termi: uhka lienee parempi tuossa epämääräisessä tapauksessa. Tapaus ei ole mitenkään ainutlaatuinen, ja joukkoviestimien uutisointi on noudattanut asialinjaa. Luonnollisesti monenlaisia näkemyksiä esiintyy paikallisten ja varsinkin oppilaitosyhteisön keskuudessa.

Tilanteen kehittymistä parin edellisen päivän aikana voi kutsua paikallislehden tapaan huhumyllyksi. Miksei hullunmyllyksikin. Yhtä kaikki, torstaipäivänä tilanne oli sen kaltainen, että oli vaikea nähdä edellytyksiä toteuttaa perjantain koulupäivä mielekkäällä tavalla oppilaitoksen tiloissa.

Poliisin yhdysmies muistutti Derrickiä ja herätti luottamusta. Nuori polvi ei taida muistaa. Tiedotustilaisuus helpotti toisia, toisia taas ei. Tieto perjantain etäopiskelupäivästä otettiin ainakin nuorten keskuudessa ilolla vastaan.

Pääosa henkilökuntaa tuli perjantaina tekemään rauhallisinta työpäivää sitten lukukauden alkamisen suunnittelu-, raportointi- ja muiden paperitöiden parissa.

Kokemuksia uhkatilanteista alkaa olla eri puolilla maata valitettavan paljon. Tulkoon listatuksi muutamia omia huomioita siitä, mikä toimii tai minkä pitäisi toimia, jos vastaava ongelmatilanne eteen tulee.

On hyvä olla oppilaitosyhteisön näkyvillä, kiertää opetustiloissa, tiedottaa henkilökohtaisesti sekä opiskelijoille että henkilökunnalle. Viestivälineet on keksitty, ja uhkakuva tuskin on sen kaltainen, etteikö normaaliajan välineitä voisi huoletta hyödyntää. Ei pitäisi olla juurikaan syitä poistua paikalta, kun tilanne on päällä. Hajasijoitetussa oppilaitoksessa toki haasteita riittää.

Yleinen tiedotustilaisuus, mieluusti poliisin toteuttamana, on hyvä saada aikaan - tietenkin varmistaen etukäteen, että on edellytykset järjestää joukkokokous turvallisesti.

Tiedottamisessa etusijalla ovat asianosaiset eli opiskelijat ja henkilökunta. He ovat niitä, jotka kipeimmin tarvitsevat tietoa. Ulkopuoliset tulevat vasta sitten.

Kaikessa tiedottamisessa kannattaa miettiä sanojaan hetki rauhassa: mitä oikeasti tiedän, mitä vain luulen? Sama pätee kysymyksiin vastaamiseen. Moni kuulija toivoo oman mielensä ja mielialansa mukaista informaatiota, mutta kaikkea ei voi antaa.

Oppilaitoksessa tapaa olla jokin luontainen henkilökunnan hermokeskus: toimisto, opettajainhuone tms. Sitä kannattaa hyödyntää viestikeskuksena siten, että paikalla on jatkuvasti henkilö, jolla on käytettävissään tuorein ja paras tieto asioiden etenemisestä. Näin oikeellisin mahdollinen tieto pääsee leviämään itsestään.

Voi pitää tilannepäiväkirjaa, jollei muuta, niin tulevia muisteluita varten. Riittää, kun kirjaa muistiin mielestään oleellisten tapahtumien ajankohdan ja lyhyen tapahtumakuvauksen. Tilannepäiväkirjan pitäminen tulee todennäköisesti aloitettua liian myöhään, kun aloitusvihellystä ei soiteta. Mutta mitä aikaisemmin, sen parempi.

Kriittisessä tilanteessa opettajan ja oppilaitosjohdon roolissa korostuu tietynlainen johtajuus. Oma olemus ja toiminta peilautuu välittömästi opiskelijoihin ja kollegoihin. Tunteita on jokaisella, mutta se, joka haluaa tukea muita, ei saisi niitä näyttää. Tässä kohden en voi olla mainitsematta, miten kunnioitettavalla tavalla oman oppilaitokseni henkilökunta johtajanroolinsa hoiti.