Harmaa sunnuntai

Harmaus roikkui puunlatvojen korkeudella pimeästä pimeään. Katuvalot olivat sentään ehtineet sammua, kun lähdin aamukävelylle kirkkoon. Sitten kesän en kotikylän temppelissä olekaan käynyt. Myönnettäköön, että kanttorin vuoksi tänäänkin. Ei toki sillä, etteikö paikalla voisi useamminkin pistäytyä.

Äiti ja anoppi houkuttelivat lähetyslounaalle, mutta tuhdista ruisleipä-tattarimuro-aamiaisesta oli liian vähän aikaa. Alivaltiosihteerin aikaan iltapäivällä keitettiin kauraa, riisiä ja linssejä ja raastettiin lanttuva.

Muutoin viikonloppu on sujunut kokoonpanolinjailun merkeissä. Eilen kasattiin viikolla saapunut sänky yöpöytineen, ja tänään olivat vuorossa luomapuut - puolisoni kotihankinta kotikylän teollisuudelta.

Sängyn osalta voi todeta, että yhden yön kokemuksen perusteella hankinta on onnistunut. Kotimaista tekoa oleva tanakka puuvillainen futon-patja tuntuu kovanpuoleiselta sangen miellyttävällä tavalla. Satunnaisia telttaöitä lukuunottamatta en liene yhtä napakalla vuoteella nukkunut sitten teini-iän, jolloin syystä tai toisesta en käyttänyt vaneripohjaisessa vuoteessani patjaa lainkaan.

Luomapuiden osalta taas on sanottava, että laite on teknillisen näköinen. Parempi pitää näppinsä erossa ja antaa asiantuntevan perheenjäsenen hoitaa homma tästä eteenpäin.

Taiji-treeneihin ajellessa tihkutti ja tehtaanpiippuja lähestyttäessä ulkoa tuoksahti. Yhä harvinaisemmaksi käynyttä haiskahdusta tulee vielä ikävä.