 | Vanhanaikaisessa vara parempi |
Jokin aika sitten päivitimme olohuoneen radiovastaantinkaluston. Nippelitiedostavia hifistejä emme ole ja taannoisen keittiöradio-ostoksen peruja ihastuimme Tivoli-merkkiseen laitteeseen, joten tuota amerikkalaista äänimaisemaa olohuoneeseenkin hankittiin pienen laiteyhdistelmän verran.
Aikaisempi olohuoneen radiovastaanotin-levysoitinyhdistelmä päätyi makuuhuoneen unimusiikkiämyriksi. Viime viikonlopun reissun ajaksi mahdollisen ukkoskuuron varalta irrotin sen sähköverkosta. Samoin tein olohuoneen uudemmalle, vaikka se ylijännitesuojauksen takana onkin.
Yksinkertainen, monen hifistin taatusti vieroksuma Tivoli käyttäytyi sähköttömyyden jälkeen täsmälleen samoin kuin muulloinkin. Käsin viritettävä vastaanottotaajuus on pysynyt synkronissa lähetystaajuuden kanssa paremmin tai huonommin. Jos huonommin, viritetään laite taas käsin, kunnes keltainen valo on riittävän kirkas. Tuoksuuko työntötankomoottorilta tai analogiaelektroniikalta?
Kuoriaan myöten viime vuosikymmenen vaihteen digitaalista älyä täyteen ahdetun ja siten perustehtävänsä eli äänen kuunneltavuuden unohtaneen JVC-nimisen laitteen muisti meni täysin sähkön katkettua. Katosi paitsi ei-niin-tärkeä digitaalikello, myös perustehtävän yksi osa-alue eli radion esiviritetyt vastaanottotaajuudet. Niinhän laitteen kanssa on monta kertaa käynyt, mutta vasta vuosien takaisen analogian tai jopa putkiajat mieleen palauttaneen Tivolin idioottivarmuus auttoi näkemään tuonkaltaisen viihde-elektroniikan idioottimaisuuden.
Kun kerran matkapuhelimet, digitaalikamerat ja muistitikut ovat olleet arkisinta digiarkea jo vuosia, eikö kuluttajatason viihde-elektroniikassa myös audio-puolella käyttäjän määrittämiä asetuksia olisi syytä tallentaa jatkuvaa virkistämistä vaatimattomaan flash-muistiin? Vai tehdäänkö nykyään jo niin? Mainitsemani huono esimerkki nimittäin edustaa jo reilun puolen vuosikymmenen takaista tekniikkaa.
Viikonloppuna en välttämättä olisi uskonut, että keskiviikkoiltana treenataan taijia leikkuun jälkeen kuivahtaneella ja siten pisteliäällä nurmella paljain jaloin. Sunnuntaiset omatoimiset hoitotoimenpiteet onnistuivat aika hyvin.
2 kommenttia:
eivät tallennu kaikilla uusillakaan laitteilla taajuudet. Tuntuu kaikkiaan että viihde-elektroniikan kehitys kulkee lähinnä sivuttain tai pienin askelin taaksepäin. Esimerkiksi kaukosäätimet tuntuvat vain huonontuvan vuosi vuodelta.
Suurin syy lienee vempaimien itämainen alkuperä, siellä on bling bling arvossaan. Käytettävyyttä, ainakaan aitoa sellaista, ei juuri kunnioiteta. Helppouden suuntaan voidaan hieman hosua mutta paino on aina toinen toistaan helpommin toteutettavilla matkimisella ja rihkamafeatetureilla.
Ostin usb-tikkuja nielevän autoradion jonka volumesta ei oikeasti meinaa saada otetta. Se on vain litteä ympyrä etulevyssä. Ilmeisesti siinä on matkittu jonkun "kunnon" mallin ulos ponnahtavaa nuppia (miksi sen pitää mennä sisään alun perin?) mutta kiinalaisen designeri on säästänyt jättäessään mekanismin pois. Sopivan nahkeilla nakeilla sitä voi säätää mutta hikisin sormin on ihan turha edes haaveilla.
Ehkä elektroniikka ja muu sellainen - meidän kuluttajien myötävaikutuksella toki - on vielä siinä vaiheessa kehityskaartaan, että määrä korvaa laadun myös mitä tulee yksittäisen tuotteen ominaisuuksiin.
Lähetä kommentti