Autoilua

Yhteisenä vapaapäivänä nukuimme pitkään, vaikka puoli seitsemän maissa joku yrittikin herättää sirkkelin avulla. Mutta sepelinpuhdistuskonetta pienemmällä herätyskellonkorvikkeella ei onnistu, jos nukkumishaluiset herättää pitäisi.

Hyvin rauhallisten aamutoimien jälkeen mietittiin pitkään, mitä tehtäisiin. Oliivitölkin tarpeesta tuli mieleen, että sellaisen ja muita edullisia elintarvikkeita voisi lähteä hakemaan Hämeenlinnan automarketista. Vanhaa kolmostietä on mukava ajella. Sitä käyttävät lähinnä etelään ajavat valkeakoskelaiset, jotka yleensä suuntaavat moottoritielle heti Jutikkalan liittymästä sekä kalvolalaiset ja hattulalaiset, joista aika moni taitaa ajella kaupunkiin vanhaa reittiä pitkin moottoritielle vaivautumatta.

Alennusmyyntien laarinpohjat houkuttivat poimimaan kärryyn tekstiili- ja kenkäosaston tuotteitakin. Valmistavat Halti-tuotemerkin kenkiä näemmä nykyään Karpaattien juurella. Suunnittelu tehtäneen edelleen täällä, kun lesti oli meikäläiseenkin jalkaan sopiva.

Kotin palattua poikkesin pikaisesti jo hiljenneellä veturitallilla ja vein auton pesulle päästäkseni kokemaan sellaisenkin ihmeen, että kylän ainoaan autonpesukoneeseen ei ollut jonoa.

Tulinpa pesukoneessa kastelleeksi myös itseni. Onneksi noudatin ikiaikaista kesätapaa ajaa auto ensin pesukoneeseen, tulla ulos ja vasta sitten työntää poletti automaattiin. Kun pesurobotti oli jo ohjaamon päällä, huomasin unohtaneeni kääntää radioantennin alas. Pikajuoksu sisälle ja melkoiset pärskeet päälle, mutta antenni tuli pelastettua. Nolo unohdus ja vielä nolompi, jos huoltoaseman kassarouva olisi sattunut katsomaan pesukoneen valvontakameraan sillä hetkellä. Onneksi ei tainnut katsoa. Tai sitten katsoi ja sai päivän naurut.

Ulkosalla autonpesua odotellessa kuuluu yleisiin tapoihin polttaa tupakka. Sitä etikettiä ei ole tullut noudatettua.

Kaikki hyönteisten iskemät edestä eivät pesussa irronneet. Johtuneeko erilaisesta keulan muodosta vai keltaisesta väristä, kun tuntuu siltä, että hyönteiset törmäilevät nykyiseen autoon paljon tiheämmin kuin entiseen. Tavallinen Carlake-pesuvaha ja karkeaa pesuvamppua muistuttava pienikokoinen hyönteissieni auttoivat koneellisen pesun manuaalisessa jälkikäsittelyssä kotipihassa, mutta sitkeässä olivat silti. Olisiko kellään kokemuksia jostakin aineesta, jolla hyönteisjäämät irtoaisivat helposti auton pinnasta (tärpättejä, asetoneja sun muita tarkoitukseen liian järeitä keinoja ei huomioida)?