Ratakiskonkätkijät

Heinäkuun ensimmäiseksi talkoopäiväksi oli veturitallille suunniteltu sisätöitä, kun vielä viikolla sääennusteet lupailivat tänne päin sateista. Aurinko paistoi ja lämmin oli, mutta kuusikymmentä senttiä paksut - joskaan ei silti kantavat - 131-vuotiaat tiiliseinät tarjosivat raskaan metallin parissa työskennelleille hiukan viilennystä. Onneksi vissyä ja vastaavaa oli tullut varattua. Virallinen cola-auto toi lisää.

Päivän työsaldo voi kuulostaa huvittavalta. Neljä veturia ulos. Yhdestä moottorin yläpää lepäsi purettuna huoltokanaalin pohjalla. Toisessa olivat viimeiset käyttäjät 1980-1990-lukujen taitteessa jättäneet jäähdytysjärjestelmään pelkkää vettä talveksi tuloksena haljennut sylinterinkansi. Kolmannessa vikana on kuulemma vain ainakin itselleni mystiseksi jäänyt virtakisko, joka ei johda virtaa käynnistysmoottorille. Neljäs vaatisi muuten vain "piäntä laittoo" (vain yhden omistajan käytössä ollut puhdasta 1940-50-lukujen funktionalismia edustava vaaleanpunainen kaunokainen on edelleen myytävänä; PS. hyvässä hinnassa olevasta raudasta koostuvaa painoakin on lähes 12 tonnia). Eli lihasvoimin ulos. No, kaikkihan nuo olivat tuossa kymmenen tonnin luokassa tai alle eli kevyttä tavaraa. Tosin neliakselisen Move21:n voimansiirto lukuisine kytkintankoineen on aina mielenkiintoinen haaste.



Kuvassa piäntä laittoo vaille paanalle rassailemaan valmis Lännen Tehtaiden 12-tonninen eteenpäin johdattavana keulakuvanaan allekirjoittanut. Kuvasta kiitos Eskolle.

Neljän veturin päästyä ulkoilemaan pilttuu oli tyhjä. Edelliskesänä ja -syksynä hankitut kapearaideratakiskot siirrettiin huoltokanaaliin siisteihin pinoihin kakkosnelosten erottamaan neljään kerrokseen. Siinä puuhassa, jos missä, tuli lämmin, niin tiilimuurien suojassa kuin olimmekin. Pyörien päällä liikkuvat veturit ovat sentään kevyitä siirtää, mutta ratakisko nousee vain nostamalla ja kulkee vain kantamalla. Antti totesi, miten hölmöä on maksaa kymmeniä tai jopa satoja euroja kuntosalikorteista, kun täällä voi nostella rautaa käytännössä ilmaiseksi. Eskon kanssa osoitimme, miten kapearaidevaunun pyöräkerta soveltuu ainakin työnnön ja hauiskäännön harjoitusvälineeksi ja on sellaisena vaikuttavan näköinenkin.

Kiskonkätkentätouhu (sellainenkin huhu on joskus bongattu, että Tl:n veturitalli olisi ollut tavalla tai toisella sodanjälkeiseen ns. "asekätkentään" eli aseiden hajavarastointiin liittynyt paikka, mitä on vaikea uskoa, kun varikolla toimi tuohon aikaan yötä päivää jopa satoja työntekijöitä, ja niin logistista kuin aatteellistakin liikennettä oli monenlaista) viimeisteltiin työntämällä veturit takaisin huoltokanaalin päälle, hieman alkuperäisestä poikenneeseen järjestykseen.