Sinisestä keltaiseen

Aamuhetki meni suksia voidellessa. Vuosikausia olen käyttänyt voitelurautana puolisoni äidin tuohon tarkoitukseen lahjoittamaa vanhaa sähkösilitysrautaa. Tukevarakenteisessa, luultavasti 1950- tai 60-lukulaisessa Loisto-Mainos-merkkisessä raudassa ei ole termostaattia, mutta arvioimallakin on hyvin pärjännyt. Siksi oli sääli huomata virtajohdon posliinieristeen murtuneen ja jättäneen toisen navan suojaamattomaksi. Kovin sähköturvallisena johtoa ei voi enää pitää, ja varaosan löytyminen lienee onnen kauppaa, mutta jonkinlainen luistovoitelu tuli tehtyä.

Voide sai jäädä kovettumaan, ja suuntasimme Hämeenlinnaan ostoksille. Iittalan jälkeen liikkeellä näkyi melkoinen joukko metsästäjiä. Mukaan tarttui appelsiinimehua, voitelurauta termostaatilla, auto ja kaurarievä. Hiukan haikealta tuntui jättää kymmenettä vuotta kunnialla palvellut vanha menopeli liikkeen pihalle. Mutta aika aikaansa kutakin. Kesällä kun laitamme parvekelaatikkoon kasvamaan rypsiä, jonka syksyllä keitämme vanhalla mehumaijalla löpöksi, on yksityisautoilupaheemme niin luontoystävällistä, että Greenpeacekin vihertyy kateudesta.

Saunalenkillä valittiin perinteinen tyyli. Pitävämpääkin on pakkaslumi joskus ollut. Tai voitelu onnistuneempi.

Siivekkäiden laskentapäivät

Tänä viikonloppuna Birdlife Finland kerää jälleen pihabongarien lintuhavaintoja. Tällä kulmalla vieraili varhaisena iltapäivän tuntina mm. 36 urpiaista, 14 viherpeippoa, 12 keltasirkkua ja yksi järripeippo. Vähän myöhemmin urpiaiset palasivat 55 siipiparin voimin.

Viime viikkoina lintuja on käynyt erityisen paljon nauttimassa lintulaudan antimista. En muista, että näin vilkasta olisi aiempina talvina ollut. Jospa ne kokevat uuden lintulaudan trendikkäämmäksi ruokailupaikaksi kuin vanhan tasakattoisen. Hyvä, kun kelpaa. Onneksi ysitien varressa myydään isoissa säkeissä halvalla auringonkukanjyviä.