Korkealla

Töistä palattuani naapurin isäntä tuli sanomaan, että eilinen myrsky on pudottanut paikaltaan kattomme paloluukun. Hienoa naapuriapua. Kiitos. Asia oli jäänyt meiltä huomaamatta, kun pihamaalla ei juuri tule valoisaan aikaan käyskenneltyä.

Pari vuotta sitten tehdyn kattoremontin jäljiltä luukku oli onneksi sen verran pitkälle tuotteistettua mallia, että ketju esti sitä liukumasta kokonaan alas. Luukun paikalleen asettaminen on hyvin yksinkertainen toimenpide. Paitsi kaltaiselleni akrofobikolle. Löin tuuman vahvuiseen rimaan kaksi naulaa koukuksi ja kalastelin karkulaisen paikalleen harjan turvallisemmalta puolelta lapetikkailla nojaten. Tunnustan kärsiväni melkoisesta korkeanpaikan kammosta. Yhdeksäntoistakesäisenä minulla oli ajatus yrittää voittaa se käymällä laskuvarjohyppykurssi, jollaista sotaväessä loppuaikoina mainostettiin, mutta en ole toteuttanut ajatustani ja tuskin toteutankaan. Niinpä kiipeily puolitoistakerroksisen tyyppitalon harjalle saa sykkeen nousemaan lähelle maksimia.