perjantaina, huhtikuuta 01, 2005


Aprillit


Hyviä aprillipiloja ei ole eteen osunut. Kotimaakunnan lehdet kertoivat, että rahaa laitetaan palamaan rakennushankkeissa olan takaa. Tampereelle rekonstruoidaan EU:n tuella 1700-luvun kaupunginmuuri ja Hämeenlinnassa rakennetaan kansainvälisellä riskirahalla moottoritien päälle drive in -jäähalli. Sanoisin, että viimevuotinen Pinserin jekku on harmittomassa hauskuudessaan ja uskottavuudessaan paras muistamani aprillipila. Tämänkin vuoden paras löytämäni tuli blogeista. On myönnettävä, että Kumiperunan uutisoima web-palveluiden "WCAG-pakko" meni vähän aikaa täydestä. WAI-evankelistojen joukko kun tuntuu vain kasvavan. Ja hyvä asiahan se on.

Suksia ei ole enää viime viikonlopun jälkeen jalkaan laitettu. Tänä iltana tuli kokeiltua lenkkitossuja ensi kertaa tänä keväänä. Lieneekö aprillipäivä aprillannut kokeilijaa, kun hölkkä, tuo minulle perinteisesti melko vastenmielinen ulkoilumuoto, tuntui melkein hauskalta. Hyvällä seuralla oli tietysti paljon vaikutusta asiaan.

Sic transit


Valkeakosken kaupungissa, aivan keskustassa, on Salonkatu-niminen katu, joka risteää pääkatu Valtakatuun nähden. Moottoriajoneuvoilla kääntyminen pääkadulta Salonkadulle on ollut kielletty jo vuosia. Salonkatu oli jälleenrakennusajan ja 1950-lukulaisuuden, nousukauden, vaikuttava monumentti. Alueen kaava oli vahvistettu jo vuonna 1940, mutta ymmärrettävistä syistä useimmat talot nousivat vasta sodan jälkeen. Molemmin puolin rakennetut, usein keskimääräistä hieman suuremmat tyyppitalot kertoivat aikanaan vauraudesta. Isoja taloja keskustaan rakensi hyvin toimeentuleva väki. Omakotipuutarhojen reunustama katu päättyy olympiavuona valmistuneeseen aluesairaalaan, kauniiseen funktionaalisen julkisen rakentamisen ideaalityyppiin, jonka kohoaminen kadun päässä näkyvänä terveyden monumenttina lienee varsin tarkoin suunniteltu kaavoituksen yhteydessä.

Tehtaanpatruunat, Waldenit, suosivat pientalorakentamista ja tukivat siinä työväkeään (mikä varsinkin välittömästi sodanjälkeisinä aikoina oli yhteiskuntaa vakauttavine vaikutuksineen sangen toimivaa reaalipolitiikkaa). Asemakaavasuunnittelun teki konsulttityönä Yhtyneiden arkkitehti H. Kautonen, mitä kautta tehtaan ideologia välittyi suoraan kaupunkirakentamisen konkretiaan. Myös kaupunginjohtaja K. Dahlin kerrotaan vaikuttuneen hyvinvoivien ihmisten pientalorakentamisesta Yhdysvaltain matkallaan. Osallistuipa myös muuan diplomi-insinööri E. Aalto Yhtyneiden rakennuspäällikkönä toimiessaan kauppalan rakentamisen suunnitteluun. Aallon värikäs persoona tuli sittemmin tunnetuksi rautatiehallituksen pääjohtajana ja kotimaisen veturiteollisuuden pelkäämän ranskalaisperäisen Hr13-veturisarjan eli "Ahlsthomin" hankinnan primus motorina.

Takaisin nykyaikaan. Aikanaan ilmeisesti mitä kodikkaimmista kodeista usea antautui ajalle. Moni kadunvarren talo oli päätynyt asumattomana huonoon kuntoon. Rakentajasukupolvi oli lähtenyt, ja jo sitä ennen jälkipolvi. Taloista ei juuri käyty kauppaa toisin kuin monissa muissa samoihin aikoihin rakennetuissa kaupunginosissa. Ehkä isoissa kaupungeissa asuvan nuoren polven hintapyynnöt olivat kohtuuttomat, kun keskustasijainnin merkitys yliarvioitiin (mikä ei ole lainkaan tavatonta, kun kaupunkilaisen ja pikkukaupunkilaisen todellisuudet kohtaavat). Ehkä odotettiin uusia päätöksiä alueen maankäytöstä ja mahdollista maanhinnan nousua. En tiedä. Yksi tyhjä talo "ammuttiin raketilla" rikki vuosikymmenen vaihteessa kaupungissa pidetyissä kriisiajan harjoituksessa - toki lähinnä virtuaalisesti. Monen paikalle nousi pienkerrostaloja kaupunkilaisten vanhuudenturvaksi.

Tänään oli kaivinkone saanut puhtaaksi yhden purkutyömaan. Ensimmäisenä päivänä se ehti murskata ison talon toisen puolikkaan. Puolikas vihreä talo oli surrealistinen näky kylmänkirkkaassa maaliskuun lopun iltapäivässä. Kolmantena päivänä olivat pystyssä enää perustukset ja sydänmuuri kaksine piippuineen. Nyt tontti on tasattu vaikka pienen kerrostalon tulla.

Uuden rakentaminen on tienviitta tulevaisuuteen. Silti jotakin hyvin melankolista sisältyy talon purkamiseen, kun vuosikymmenten takaisten ihmiselämien haaveiden täyttymys lakkaa olemasta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kaupunginhallitus päätti noin 30- 40 vuotta sitten julistaa salonkadun rakennuskieltoon. Päättäjät luulivat, että tontit olivat kaupungin omaisuutta, siksi salonkadun omakotitalot hävisivät.

Erään talon omistajan tytär