Ei vieläkään pilkkopimeää

Työpäivä meni verkon aktiivilaitteiden parissa. Koko päivän teoriaputki oli arvattavasti opiskelijoille raskas. Tietoliikennetekniikan perusteet ovat ammattikoulussakin varsin teoriapainotteinen aihe. Toisaalta on hyvä tietää, mitä moniporttitoistimen tai kytkimen sisällä tapahtuu, kun data liikkuu.

Illalla polkaisin pitkästä aikaa dojolle. Ehdin vähän aikaa seuraamaan junnujen harjoituksia, ja taas mieleen tuli asioita fyysisten taitojen oppimisesta ja opettamisesta, mutta ajatukset eivät ole vielä niin jäsentyneitä, että niistä olisi kirjoitettavaksi saakka. Opetustyötä tekevänä asia joka tapauksessa kiinnostaa. Kaksi aktiivia oli vaihtanut takinkiinnittimen väriä. Onnittelin. Alkujumpassa totesin, että minusta on tullut turhan jäykkä. Se on omaa syytä. Tekniikassa iso pyörä ei minulla oikein pyörähtänyt - en muista, olenko aiemmin edes kokeillut tuota o-guruma-nimistä pyöräytystä, jossa uken vatsan paikkeille nouseva jalka tuntuu aika hurjalta. Pienestä liikkeestä jokin sen tapainen kuitenkin lähti toimimaan (taisi tosin olla lähempänä rinnakkaistekniikka ashi-gurumaa eli jalkapyörää). Lopussa oteltiin takit tyhjäksi. Parempikuntoisetkin puuskuttivat. Onnistuin hankkiutumaan eroon palasesta kyynärvarren ihoa. Hyvä, että vielä ei ole aivan T-paitakelit.

Blogistiikkaa

Kuukkelikisa on huomioitu Helsingin Sanomien verkkosivuillakin ja vielä oikein Kulttuuri-otsikon alla. Onneksi olkoon Mealle ja kaikille palkituille!

Blogger kylläkin näyttää tekevän kaikkensa bloggausinnostuksen vähentämiseksi. Tämänkertainen virheilmoitus ei voi olla tuomatta mieleen erään vanhemman järjestelmäsuunnittelijan sanoja: "Unohtakaa Java, kun teette oikeita töitä." Vaikka eihän se Javan vika ole, jos vaikkapa F-14-hävittäjälentokoneen kaima ei jaksa nousta. Tai missä vika lieneekin ollut: noissa järjestelmissä on lopulta aika paljon liikkuvia osia. Nyt toimii taas, joten yritetäänpä julkaista.