Tilannetiedotus

Ajattelin lopettaa kirjoittamisen, kun blogilista on kaupallistettu. Siitä lisää myöhemmin.

Puolivuorokautiset työpäivät ovat rankempia kuin muistin. En nyt tarkoita oikeita töitä, vaan opettamista. Normaali työ-/koulupäivä (ammattikoulussa välillä 6-8 oppituntia) ei tietenkään ole raskasta, mutta siihen päälle opetettu iltakurssi alkaa tuntua, kun niitä on useampi päivä putkeen. Eikä asia liity mitenkään opiskelijoihin, he ovat niin päivällä kuin illallakin loistavaa joukkoa. Ja asia on asiaa isolla A:lla. Päivisin EN-50173-1 ja illalla SuSe Linux 9.2. Harjoittelun puutetta? Yhtenä iltana, omasta mielestäni asiallisen nukkumaanmenoajan tietämissä, Hakan miehet vielä jäähdyttelivät Saharan hiekalla.

Kun euro käyttää kriittisen puheenvuoron Excel-graafin tulkitsemana, voi halla kolkutella, oli kevät tai syksy. Suomessa koskaan toteutumatonta maaorjuuden aikaa kaipaavat saattavat vaatia toimenpiteitä ylhäältä käsin. Vastuu on pois itseltä, tuli mitä tahansa. Kun asiantuntijaorganisaatiossa vastuu isoistakin päätöksistä tuodaan harvoilta kaikille, ei kyse ole sotamiesneuvostoista, vaan siitä että asiantuntijaorganisaation uskotaan olevan asiantuntijaorganisaatio silloinkin, kun aurinko menee pilveen.

Yhtymäkohdat reaalimaailman toteutumiin ovat mielikuvitusta.

Autossa on vielä talvirenkaat. Se viettää viikonlopun torpan paremman kuljettajan ohjastamana naapuriseurakunnan leirikeskuksessa. Viikonlopulle olisi voinut keksiä yhteistäkin ohjelmaa. Toisaalta pakkoko minunkaan on ollut olla iltamyöhään työmaalla. protestanttinen_kapitalismi != etiikan_henki, vai miten se menee?

Autossa on talvirenkaat; minulla oli tänään talvitakki ja pipo. Eivätkä ne olleet illansuussa kotiin tullessa turhat. Mutta kirjapaketti oli liian iso ja raskas jalkamiehen vietäväksi kylältä veturitallille. Vanhoina hyvinä aikoina valtion laitokset olivat kauniisti rautaisen päätien varressa. Ajat muuttuvat. Toissapäivänä painosta päässyttä rautatien arkea laatikossa oli, ja kova hinku päästä katsomaan ennen kuin tiedon ja tunnelman (onko niillä lopulta eroa?) nälkäiset lukijat ahmivat raskaan laatikon tyhjäksi.

Plussapuolellekin jotain. Ensin työmaalla näytön (Windows 2003 Server, Windows XP, MS-Officen jakelupakettiasennus; miten niin Microsoft-orientoitunutta?) valvonta atk-fakiirin kanssa, missä keskustelunaiheet liikkuivat taas energiantuotannosta kansojen kulttuurieroihin, sitten tehokas ja päätöksentekotaitonsa jälleen osoittanut tiimikokous.

Iltapäivän parasta antia oli havaita toipuvuus ja elämänilo.

Niin, ajattelin lopettaa kirjoittamisen. Ei siksi, että Yhtiö jonakin päivänä vaatisi toukokuussa 2005 eräällä OK-painikkeen osoittamisella hyväksytyn Sisällöntuottajasopimuksen 666 §:ään viitaten kirjoittamaan asiakkaita kiinnostavampaa sisältöä ao. pykälässä määrätyn vahingonkorvausvaatimuksen uhalla.

Enkä siksi, että uskoisin bloggaamisen olevan verkottuneen tietoyhteiskunnan tarjoama osallistuvan yhteiskunnallisen keskustelun muoto, joka on perustavanlaatuisessa ristiriidassa kaupallisuuden kanssa.

Ajattelin lopettaa kirjoittamisen siksi, että kaltaiseni tavallisen rahvaan keskuudessa tyhmä on se, joka antaa toisen rahastaa omasta huvituksestaan.

Mutta ajattelin myös, että eihän meillä kaveria jätetä. Heppu, joka joutui tuottamaan niin huonoa Yleisradion rinnakkaisohjelman musiikkiohjelmaa suoraan T. Ripatin jälkeen, on varmasti vähintään meidän jokaisen talkootyöpanoksen tarpeessa ;-)

Sitten en enää ajatellut, vaan edelliseen viitaten taidan sulkea Bloggerin ja lähteä etsimään 80-lukulais-ammis-henkistä kuunneltavaa ;-)