Kuuskytluvun kauan soiva blues

Historian ajanjaksojen esittäminen vuosikymmeniksi tai vuosisadoiksi nimettyinä aggregaatteina tekee kohteilleen suunnilleen yhtä paljon oikeutta kuin se, että kaikki fysiikan suureet alettaisiin ilmaista beleinä ja desibeleinä, joiksi ne runnottaisiin sisältöä vääristäen ja tuhoten. dB-vertaus ei oikeastaan ole edes kovin ontuva: Eikö vuosisadoista ja vuosikymmenistäkin puhuta - tiedostaen tai tiedostamatta- lähes aina vertailevassa (ja tunteita korostavien keskuudessa arvottavassa) mielessä verraten niitä toisiinsa tai nykyaikaan? Joka tapauksessa tarkasteltavan asian selvittämisessä sellaiset käsitteet kuin "1800-luku" tai "kuusikymmenlukulaisuus" ovat johonkin haluttuun tunnelmaan virittävää tekstuaalista taustamusiikkia (tai vaihtoehtoisesti helppo ja hyvää tarkoittava, mutta äärimmäisen epätarkka ja siksi yleensä tarpeeton ajanmääritys, jonka merkitys kokonaisuuden kannalta vastaa niinku-sanaa, mutta joka on vaarallinen luodessaan ja uusintaessaan näitä todellisuutta vääristäviä aggregaatteja).

Syyllistyin edellä kuvattuun toimintaan tänään mieleeni tulleessa ajatuksessa. Ajattelin, että suomalaiset "kuusikymenlukulaiset" - tarkoitan vakiintuneesta käyttötarkoituksesta poiketen 1960-luvulla syntyneitä - poikkeavat paljon "seitsenkymmenlukulaisista" eli sillä vuosikymmenellä syntyneistä. Täysin mutu-pohjalta väitin itselleni, että yksi suurimpia näitä ryhmiä erottavia tekijöitä on se, että "seitsenkymmenlukulaiset" ovat edeltäjiään huomattavasti kansainvälisempiä, oli kyse sitten käytännön kielitaidosta, ei-suomalaisten kulttuurien omakohtaisesta tuntemuksesta tai vaikkapa vain turistimatkailun laajuudesta.

Olen itse syntynyt juuri ja juuri 1970-luvun puolella, ja kuulun monessa mielessä "kuusikymmenlukulaiseen" kulttuuriin. Koulu- ja armeija-ajat vietin aitojen "kuusikymmenlukulaisten" seurassa, vuotta tai paria vanhempien ihmisten kanssa. Ei sillä, että asialla olisi ollut jotain merkitystä, koska vuosikymmenten kulttuurien - jotka vakavasti ottaen ovat epähistoriallisia - välinen siirtymäkausi oli pitkä ja portaaton.

Huomasin myös, että olisi mukavaa osata piirtää. Vähän ennen illan opetustöiden alkamista olisin mielelläni piirtänyt hieman erilaisen mindmapin. Oikeamman kartan, jolla olisi löysä vastine myös reaalimaailmassa. Olisin halunnut siihen muun muassa sadepisaroita ja auringon. Sadepisaroista tuli suttua ja auringosta melkein rivon näköinen. Käänsin paperin nurin päin lähtiessäni luokkaan. Kääntöpuolella oli nuhruinen valokopio kunnallishallinnon tuottamasta asiakirjasta.