Harrastemessuilla

Päivä meni Model Expo -messuilla. On myönnettävä, että näyttely ei enää oikein sävähdytä. Hienoja malleja on toki aina näytteillä, mutta eivät ne jaksa isommin kiinnostaa. Se johtuu tietysti pääasiassa siitä, että itse en ole pienoismalliharrastaja. Yleinen tunnelma on tärkeämpää. Hyvä seura ja tuttujen tapaaminen on pääasia. Oma harrastustoimintamme kasvatti resurssejaan tänään liki puolen kiloeuron myynnillä. Omatoiminen varainhankinta on tärkeää harrasteen pitämiseksi harrasteena. Avustusten ja pyytämisen varaan joutuminen vie vapauden. Sitä alkaa harrastuksen muuttuminen voimavarasta masentajaksi.

Sinä sivussa tuli suoritettua muuan tilintarkastus. Ei yhtään liian aikaisin. Onneksi Matti oli taas kerran hoitanut tiliasiat mallikkaasti.

Yhdessä keskustelussa muovimalleista rautateihin vaihtaneen sikäläisen harrastajan kanssa taidettiin päästä asian ytimeen. Rautatieharrastus lienee teknillisistä harrasteista kaikkein kokonaisvaltaisin ja - sic! -humanistisin. Rautatien osajärjestelmillä ei sellaisenaan ole sen paremmin reaalimaailmassa kuin harrastusmaailmassakaan (oli se sitten 1:1 tai 1:87) mitään itseisarvoa. Niiden tarkoitus on olemassa vain suhteessa toisiin järjestelmän osiin, kuten maantieteeseen ja teollisuuteen. Viime kädessä merkitys palautuu aina ihmiseen eli harrastajaan itseensä ja hänen lajitovereihinsa. Näennäisesti rautatie on addiktoivan loogisesti toimiva kokonaisuus, jonka viehtymys näyttää perustuvan säännönmukaisuuksiin. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin siitä, että rautatie on tehokas järjestelmä inhimillisten mielihalujen, kuten tuotannon, liikkumisen tai vallankäytön toteuttamiseen. Kiskoille sidottuna se on kuitenkin sen verran rajallinen, että siitä on helpompi muodostaa kokonaisvaltainen harrastuskohde kuin esimerkiksi anarkistisesta maantieliikenteestä, jonka harrastus redusoituu rautateitä helpommin yksittäisiin toteemeihin, kuten autoihin.

En väitä, että (pienois)rautatieharrastus maailmoiden rakentelemisineen olisi edes lievä merkki napoleonkompleksista (vaikka onkin konkreettisuudessaan äärettömän paljon todellisempaa kuin esimerkiksi simulaatiotietokonepelien maailmat). Mutta väitän, että yksi rautatieharrastuksen viehättävimmistä piirteistä liittyy enemmän tai vähemmän tiedostamattomasti siihen, että kokiessaan hallitsevansa palan rautateitä voi kokea hallitsevansa palan maailmaa; ainakin itsensä kokoisen palan. Rautatie on paitsi kokonaisvaltainen kuva ympäröivästä toiminnallisesta todellisuudesta (vastaanottavaisuuden hallinta) myös keino muokata ympäröivää todellisuutta (vaikuttamisen hallinta). Tästä aihepiiristä olisi syytä joskus kirjoittaa enemmän.

Pääsin rattiin kotimatkalla. Ajoimme Tampereen kautta. Poikkesimme huviksemme Hattulasta Pälkäneen tielle, ja Tampereelle tultiin Kaukajärven suunnasta.

Kotiin tullessa ajoin ohi Hirsikankaan liittymästä. Näin on käynyt ennenkin. Moottoritietä kun tule harvoin ajeltua. Matkalla näkyi puolet kotikylän palokunnan kalustosta, ja lisää naapurikylästä tulossa. Haettiin pizzat iltapalaksi ja päätettiin palata katsomaan, kun paloautot jo ajelivat poispäin. Lähistön asukkaat kertoivat, että oli kuulemma ollut luultavasti tahallaan sytytetty maastopalon alku. Sellaiset olivat muutama kesä sitten melkoinen maanvaiva.