Valokuvatorstain puolapyörä

Valokuvatorstai-blogin viikon aihe on historiallisen ajoneuvon näyttävä puolapyörä.

Ei edes yritetä panna paremmaksi, mutta isommaksi. Tässä on P1-tyyppisen, sittemmin Hr1-tyyppisen, linjahöyryveturin, kuuluisan "Ukko-Pekan" vetopyörästö takaa eteenpäin kuvattuna. Kauniit puolapyörät kuuluivat vielä uusimpiinkin höyryvetureihin – tämä sarjansa päättänyt yksilö nro 1021 on valmistettu vuonna 1957.

Punaista on vähemmän kuin siropuolaisessa esimerkissä, mutta rautaa sitäkin enemmän. Vetopyörän halkaisija on 190 senttimetriä.

Kuvassa on nähtävissä punaista vain vähän. Kaikki punaiset terästangot ovat voimansiirtojärjestelmän ja luistikoneiston osia. Niitä on tässä nähtävillä neljä ja yritettäköön selostaa niiden tarkoitus.

Aloitetaan siitä, mikä on luisti. Luisti on veturin voimanlähteenä toimivan höyrykoneen höyrynjakolaite, jonka tehtävä on jakaa höyrykattilasta tuleva höyry vuoroin männän etu- ja takapuolelle, millä saadaan aikaan männän edestakainen liike sylinterissä.

Tämä liike johdetaan edelleen kiertokangella (vasemmanpuoleisista punaisista tangoista leveämpi ja alempi) vetopyörään. Hr1-veturissa vetopyöräpareja on kolme, ja kiertokanget vaikuttavat niistä keskimmäiseen.

Liike johdetaan edelleen muille vetopyörille kytkintangoilla. Kuvassa olevista punaisista tangoista toinen oikealta on takimmaiselle vetopyörälle voimaa siirtävä punainen kytkintanko. Etummaisen vetopyörän kytkintanko ei ole tässä näkyvissä.

Oikeanpuoleisin kapea punainen tanko siirtää takimmaisen vetopyörän liikkeen voidepumpun käyttövoimaksi. Voitelupumpun tehtävä on tarjota jatkuvaa voitelua höyrynpaineen alaisille koneenosille kitkan minimoimiseksi ja kiinnileikkautumisen estämiseksi.

Ja takaisin luistiin. Senkin täytyy liikkua omassa luistikaapissaan voidakseen päästää höyryä sylinterissä oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Luistikoneiston liike johdetaan voimansiirtojärjestelmästä muunmuassa vasemmalla olevan ylemmän kapean tangon eli epäkeskotangon avulla. Luistikoneisto – tässä veturityypissä on käytössä Walschaertin eli Heusinger von Waldeggin malli – on kokonaisuudessaan melko monimutkainen, eikä käydä sitä nyt läpi perusteellisesti. Kuvan selitteeksi tyydyttäköön toteamaan, että epäkeskotanko kuuluu luistikoneiston työntövivustoon. Se on kiinnitetty toisesta päästään vetopyörän akselilla olevaan vastakampeen (kuvassa lähes pystysuorassa oleva lyhyt metallinvärinen kampi), jonka ansiosta epäkeskotanko liikkuu vetopyörää pyörittävään kiertokankeen nähden epäkeskisesti. Epäkeskotangon liike välittyy kuvassa jo varsin huonosti erottuvalle kulissikaarelle, kulissikivelle ja viimein luistille. Tässä on vasta puolet luistikoneistosta: työntövivuston lisäksi luistin liikettä ohjataan moniosaisella ennätysvivustolla, jota on kuvasta mahdotonta erottaa. Jos höyryveturien lempinimet ovat hauskoja, ovat monet viralliset koneenosien nimetkin, eikö vain?

Sanallinen selittäminen jää aina pintaraapaisuksi, vaikka apuna olisi yksi - tarkoitukseen sangen huonosti sopiva - kuvakin. Edellä esitettyjä höyryveturin toimintaperiaatteita voi tarkatella helpommin animaationa. Vastaavia on verkossa enemmänkin, tosin kaikki eivät esitä nimenomaisesti Walschaertin luistikoneistoa.