Fiilistelyä kiskoilla |
Kun
työmatka suuntautuu Jyväskylään (tai Kuopioon, Seinäjoelle tai
muualle poikittaisratayhteyksien ulottuville), minulla on tapana
tehdä kotimatka Haapamäen kautta, jos aikataulu sen mahdollistaa.
Pimeällä
ei Keski-Suomen maisemista voi paljon nauttia, mutta kiskobussi, tämän päivän "Lättähattu", on
aina tunnelmallinen kulkupeli. Ei vähiten miedon dieselintuoksunsa ja
äänimaailmansa ansiosta. Syy Dm12:n MAN-moottorien omintakeisen
karheaan ääntelyyn selvisi elokuussa järjestetyssä VR:n
150-vuotisjuhlanäyttelyssä Suomen Rautatiemuseossa Hyvinkäällä. Kiskobussia esitellyt
kuljettaja selvitti yksityiskohtaisesti, miten automatiikka hoitaa
moottorien kierrosluvun säätelyn ja kevyellä kuormalla jopa
sammuttaa toisen moottorin. Henkilöautoihin viime vuosina tullutta
start-stop-automatiikkaa käytetään siis raskaassakin kalustossa. Kuvassa on Dm12:n kuljettajan työmaa.
Kun
matkareitti on alkuosaltaan perinteistä vuonna 1896 valmistunutta
Jyväskylän rataa ja vuonna 1882 valmistunutta Haapamäen rataa -
suora yhteys Tampereen ja Jyväskylän välille valmistui vasta
vuonna 1977 - ostin matkalipunkin perinteiseen tapaan lippukassasta.
Muistaakseni verkkokauppa sen paremmin kuin automaattikaan ei osaa
myydä yhtä lippua Jyväskylästä Haapamäen kautta Toijalaan, vaan
matka on ostettava useammassa erässä. Tällä kertaa myyjä ei
ihmetellyt kahta junanvaihtoa sisältävää reittitoivetta: ensin
H 485:llä Haapamäkeen (illatiivi on syystä tai toisesta monien
rautatieläisen suosiossa kieliopillisesti oikean allatiivin
sijasta), sieltä H 428:lla Tampereelle ja loppupätkä päärataa
IC2 184:llä.
Eräällä
tutulla rautatieharrastajalla oli tapana matkustaa huvin vuoksi
Tukholmassa metro- ja lähiliikennejunilla. Minäkin olen kai joskus
ajellut Helsingin metrolla huvin vuoksi. Mutta onnistuu tavoitteeton
kiskoliikennematkustaminen Keski-Suomessakin ja vieläpä ilmaiseksi.
Kiskobussipendelöijän
mieltymykset palkittiin Haapamäellä, kun H 485:n kippari kehotti
siirtymään viereisellä raiteella odottavaan Keuruun junaan: "Käyt
lenkin takaisin Keuruulla ja sitten lähdet Tampereelle, niin ei
tarvitse kylmässä odotella." Mainio vaihtoehto, vaikka
junanvaihdon odotus Haapamäen perinteikkäällä asemalla olisi
ollut ehkä vielä hienompaa - sisätiloissa. Mutta se ei ole ollut
mahdollista enää vuodenvaihteessa 2003-2004 tapahtuneen aseman
sulkemisen jälkeen. Ja tuskin museovarikollakaan ketään olisi
ollut tällaiseen vuoden- ja vuorokaudenaikaan. Niinpä nousin
H 428:aan ja käväisin Keuruulla ja takaisin dieseliä nuuhkimassa.
1 kommentti:
Jännän näköinen ohjaamo, kun vertaa esim lentokoneisiin.
Nappuloissa teksi v.a.l.o ihmetytti.
Samoin tuo avain mikä on tuossa vasemmalla.
Kyllä tuommoisenkin opettelussa saa varmasti aikaa kuluun ennenkuin hallitsee.
Lähetä kommentti