Progea ja psykedeliaa teollisen aikakauden sydämessä |
Perjantai-iltana
kului musiikin merkeissä. Ajeltiin sateista moottoritietä
kaupunkiin, jätettiin auto terveydenhuolto-oppilaitoksen
parkkipaikalle ja käveltiin sateenvarjojen alla Tampere Filharmoniaa
kuuntelemaan. Tällä kertaa ohjelmassa oli hiukan tavanomaista
progressiivisempaa klassista viime vuosisadan alkupuolelta ja sitä
edeltäneen lopulta. Kapellimestarina lekutti persoonalliseen
tapaansa ensi vuoden alusta RSO:n johtajaksi siirtyvä H. Lintu.
Ilta
alkoi Bartókin "Ihmeellisellä mandariinilla". Teos
kantaesitettiin Kölnissä vuonna 1926, mutta kaupungin pormestari,
sodan jälkeen Saksan Liitotasavallan liittokanslerina pitkään
toiminut K. Adenauer kielsi sen esittämisen heti ensi-illan jälkeen.
Teos ei tainnut sopia silloisen kulttuurieliitin makuun. Ei voinut
olla tulematta mieleen se kohtalon iva, että Adenauerin kuolinvuonna
1967 sai Länsi-Saksassa alkunsa elektronisen musiikin
edelläkävijöihin kuulunut Tangerine Dream -niminen kokoonpano.
Pikkusitrusten kosto liian sovinnaiselle kaupungin- ja
valtionjohtajalle? "Ihmeellinen mandariini" oli nimensä
alkuosan veroinen. Musiikillisesti
sivistynyttä puolisoani vapaasti lainaten "kappale
jossa ei voi arvata, mitä seuraavaksi tulee". Loppuosan
konemaisuus oli kuin industrialia tai teknoa vuosikymmeniä ennen
kuin kumpaakaan tyylisuuntaa oli muka keksitty.
Toisena
esityksenä kuultiin Ravelin "Tzigane". Säveltäjä halusi
luoda unkarilaista mustalaismusiikkia rohkeasti lainaten teoksen,
jonka esittäminen edellyttää paganinimaista viuluvirtuoosisuutta.
Tampere Filharmonian oma viuluviikari, eteläkorealaissyntyinen
konserttimestari Kim, esiintyi synnyinmaansa kansanpuvussa ja elehti
muutoinkin vaatimattomasti antaen soiton puhua puolestaan. Esityksen
jälkeen mestari taputettiin lavalle neljästi.
Illan
päätti Berliozin "Fantastinen sinfonia op. 14". Jos kolme
ensimmäistä osaa olivat satunnaisen harrastajan korvaan verraten
perinteistä sinfonista musiikkia, tarjosivat kaksi viimeistä
puhdasta psykedeliaa - jälleen ajalta kauan ennen kuin moista
määrettä alettiin soveltaa ajankohtaiseen musiikkiin. Pitkälti
ikivanhasta "Dies iraesta" kudottu päätösosan
sävelmaailma jäi soimaan päähän pitkäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti