Ensilumen viikonloppu

Viikonloppu oli tarkoitus käyttää haravointiin, mutta talvi yllätti kotipuutarhurit. Pihatöiksi jäivät keinun ja minikasvihuoneen nosto talveksi katon alle. Onneksi kaikki syötävä saatiin korjatuksi ajoissa.

Kun haravanheilutuksesta ei tullut mitään, päätimme lähteä pitkästä aikaa rautaa heiluttamaan. Urheilutalon kuntosalikortin hinta oli noussut hieman sitten viime näkemän, mutta ei se kallis ole edelleenkään. Ja maksu hoitui kätevästi työmaan liikuntaseteleillä. Mainio työsuhde-etu tuokin. Kuluvana vuonna tilanne parani vielä sikäli, että liikuntasetelit laajennettiin liikunta- ja kulttuuriseteleiksi ja ensi vuonna on vielä paremmin, kun menneellä viikolla yhteistyötoimikunnassa päätimme, että setelien omavastuuosuus pienenee nykyisestä.

Viime viikon lauantai-iltana kutsui koulu ja niin kävi taas. Tosin tällä kertaa kaupunki oli Valkeakoski ja koulu Tietotien lukio. Kolmivuotias, toimiva ja näyttävä koulutalo on vakiintunut Valkeakoski-päivän kutsuvierasvastaanoton paikaksi. Naapurikuntalaiselle kutsukortti kemuihin tulee työn vuoksi, ja nyt oli ilo saada kulta seuraksi. Puheita pidettiin ja tunnustuksia jaettiin niin konkareille kuin nuorille. Valkeakoski-mitalin pokkasi monen toimen mies E. Tamminen, jota on ammattikoulullakin monesta kiittäminen. Oikeaan osoitteeseen huomionosoitus meni - onnea, Eero. Ritvalan kööri lauloi ja pöytä notkui syksyisiä herkkuja.

Loppuillasta valkeakoskelaistunnelman latisti Hakan putoaminen Ykköseen. Onhan siellä ennenkin oltu, noustu taas ja heti kohta voitettu suomenmestaruus.

Tuntia pidempi yö teki pyhäaamusta tavanomaistakin rauhallisemman. Päätettiin lähteä kirkkoon ja sieltä vaaliuurnille. Uskonpuhdistuksen sunnuntain kunniaksi virsitaululla oli numero 170, ja pitkästä aikaa uskaltauduin laulamaan. Luther suosi sepitystensä sävelminä sellaisia, joita vähemmän musikaalinen rahvaskin pystyy edes yrittämään.

Ehdokkaan valinta oli minulle näissä kunnallisvaaleissa hankalaa. Olin tottunut äänestämään puoluepoliittisesti sitoutumattoman ryhmittymän ehdokasta, ryhmän jonka riveissä itsekin harrastin lautakuntasarjan kunnallispolitiikkaa yhden vaalikauden ajan 90-luvun lopulla.

Sitoutumattomuus oli yhden aikakauden ilmiö, varmaankin ihan tarpeellinen silloin mutta nähtävästi ei enää sen jälkeen. Tällä vuosituhannella pidetyissä vaaleissa menestys laski kerta toisensa jälkeen. Monet aktiivit siirtyivät ryhmittymästä perinteisiin puolueisiin, kuka vasemmalle, kuka oikealle, ja vuoden 2008 vaaleissa sitoutumattomat jäivät vaille valtuustopaikkoja. Näihin vaaleihin ei enää löytynyt ehdokkaita. Nyt oli siis valittava puoluelippujen alla toimivista. Hankala tehtävä. Lauantai-iltapäivän tilaisuudessa ehdokkaan kanssa käydyt keskustelut ratkaisivat, mikä numero lappuun tuli piirretyksi.