Mä oon öissä töissä ei missään myymälöissä

Vaan veturitallilla. Herätyskello soitti puoli yhdeltä, kun levotonta unta oli takana pari tuntia. Soitin junaan varmistaakseni aikataulun pitävyyden. Joillakin radiokanavilla vähintään tarpeeksi soinut renkutus tuli mieleen, kun ryhdyttiin antamaan vettä Tk3:lle Haapamäen roikan saavuttua aavistuksen aikataulustaan edellä Toijalaan pian perjantain muututtua lauantaiksi. Venttiilimestarina toimineesta Simosta ei tullut Märkä-Simoa. Meiltähän tämä käy.

Kolmen aikoihin yötyö oli valmis. Kotiin ajellessa juuri sulkeutunut kapakka purki asiakkaitaan ulos. Edelleen uni oli kevyttä. Ehkä elimistö pysyi valmiustilassa, kun uusi herätys odotti kuudelta.

Kullan kanssa vääpelöitiin aamiainen haapamäkeläiselle ja toijalalaiselle talkooväelle. Kahvia, teetä tai kaakaota, tummaa ja vaaleaa leipää, juustoa ja meetwurstia, paprikaa ja kurkkua, jogurttia ja appelsiinimehua. Työt oli helpointa tehdä kotikeittiössä ja kuljettaa valmiit tarjoiluastiat veturitallille. Hyvin teki kauppansa.

Mitä tuttuihin aktiiveihin - nykypäivän muotitermillä ilmaistuna verkostoihin - tulee, aivan täysilukuisena ei kumpikaan yhdistys esiintynyt. Puolin ja toisin ikävöitiin muutamia vakionaamoja.

Aamupäivällä Tk3:n ilmapumppu alkoi muistella kolmen vuoden takaista osoittaen samankaltaisia oireita kuin edeltäjänsä (veturivastaava vahvisti, että Tk3:ssa on edelleen kiinni "Riston" kolme vuotta sitten luovuttama kone-elin). Ääni oli ensin kuorsaava, sitten koriseva ja lopulta rohiseva. Voitelu puuttui, mutta vain hetkisen ajan. Äkkiä isännät rautaheponsa korjasivat. Harrastelijanäkökulmasta pohdiskelimme vieressä, miksi höyryveturin paineilmajarrujärjestelmää ei aikanaan ole kahdennettu samoin kuin esimerkiksi vedensyöttöjärjestelmää. Tuotantotaloudellinen vai teknillinen kysymys?

Päivän ajelut sujuivat hyvin. Matkustajia kahdessa Toijalan ja Valkeakosken välisessä junavuorossa oli yhteensä noin 380. Asemilla ja varsinkin radanvarsilla oli paljon katselijoita ja kuvaajia. Näin kerrottiin; itse en matkustanut. Ei yksi ylimääräinen ilmaismatkustaja keneltäkään paikkaa olisi vienyt, kun vaunuja oli tällä kertaa peräti seitsemän, kaksi enemmän kuin aiemmin. Mutta keskipäivän siesta nurmikolla, vanhan halkoplaanin koivuun nojaten ja lippalakki Masi-tyylisesti silmillä houkutteli enemmän kuin junamatka.

Höyryveturivetoisten junien jälkeen oli Hurun vuoro. Dr12:n pehmeänmassiivinen hahmo vaihtoveturina kahta vaunua hoivaamassa on lähes hellyttävä - siitä huolimatta, että nykyisin ulkokuoreltaan yhtä isot ja teholtaan moninkertaiset Sr2:t hurisevat samassa tehtävässä päivittäin.

Emeritusveturinkuljettaja harmitteli, että vasta vaihtotyösuunnitelman tekemisen jälkeen keksittiin se vaihtoehto, että niin halko- kuin posti- eli majoitusvaunuakaan ei olisi siirretty "Hurulla" Tk3:n perään, vaan jätetty paikalleen höyryveturin viereiselle raiteelle, jolloin halonheitto vaunusta höyryveturin tenderiin olisi hoitunut kevyesti muutaman miehen ketjulla. Dr12 olisi lähtenyt aikataulunsa mukaan viemään matkustajavaunut kohti huomista Rautatiemuseopäivää. Sitten, kun Tk3:n halotus olisi aikanaan saatu valmiiksi, olisi nyt "Hurun" nyt suorittama vaihtotyöliike tehty vaikkapa Veturimuseon Move21:llä. "Kaikki tarvittavat vaihteet ovat vain avaimen, ei Tampereen, takana", veturinkuljettaja iski silmää.

Vitsihän tuo omatoimivaihtotyövaihtoehto oli jo alunpitäen. Eikä Tk3:n halottaminen juuri sen hankalampaa ollut, vaikka puut piti kärrätä veturiin yhden vaunun etäisyydeltä. Kuljetusliike Tuominen & Hoivalan liikennöimä yksipyöräinen tukkirekka kuljetti puutavaraa sitä tahtia, että yksin tuli veturinhytissä lievästi sanoen lämmin. Kun Tuomas kipusi mukaan pinoamaan, homma alkoi sujua. Ja melkein loppui kesken. "Vielä yksi kärryllinen", ehdotin. Mutta työpäivä oli jo päätetty ja halkovaunun ovi pantu kiinni.

Kahden yhdistyksen välisen yhteistyön toimintapäivä mitä ilmeisimmin tuotti hyvää mieltä monille vanajanhämäläisille. Ja samalla tekijöille itselleen. Kulkekoot paperit miten kulkevat. Käytännössä yhteispeli toimii.

Seuraavana yönä ei olla töissä vaan luultavasti sikeässä unessa.