Sadonkorjuuta ja koivuhalon tuoksua

Viinimarjapensaamme kasvavat varjossa, mutta tuottavat aivan kelpo satoa. Se vain saadaan korjata viikon tai pari myöhemmin kuin naapurissa. Yksi pensas tyhjennettiin ja keitettiin mehuksi jo lomalla. Tänään korjattiin muut. Alkukesällä helle ja kuivuus pudottivat raakileita, ja sato taisi jäädä alle keskiarvon.

Vähän ennen iltapäiväyhtä korjuu-urakka tuli valmiiksi. Olisin ehtinyt etelän taajamajunaan, käymään Hyvinkäällä Rautatiemuseopäivässä ja palaamaan haapamäkeläisten Huru-vetoisella. Valitsin kotipihan ja ruohonleikkurin. Kesän huvetessa leikkuutahti harvenee. Viime kerrasta oli jo kaksi viikkoa eikä nurmi silti ollut häiritsevän pitkää. Minun päristellessäni puolisoni jatkoi sadonkorjuuta sipuli- ja hernepenkissä.

Päivällisellä herkuteltiin kotipihan raaka-aineista tehdyllä salaatilla ja uusilla perunoilla, jotka nostettiin ämpäristä. Sileitä, kuorettomia ja maukkaita kuin oltaisiin vasta kesäkuussa.

Illansuussa kävin rautatieasemalla poistamassa eilisen museojuna-ajon mainokset. Pääradan liikenne oli jokseenkin sekaisin Rekolassa sattuneen sähköratavaurion vuoksi. Vähän väliä kuuluteltiin tunnin ja pidempiäkin myöhästymisiä. Taajamajunia ajettiin pitkästä aikaa näillä raitein vanhalla valmetilaisella Sm-kalustolla, normaalisti ne ovat petojen ja pendojen sukua olevaa Sm4-sarjaa.

Ratapihalla lämpimänä henkäillyt haapamäkeläisten "Pikku-Jumbo" kaksine vaunuineen sai hersyttäviä kommentteja asemalle juuri tulleiden suusta. Ulkopuolisen on vaikea arvella, mikä oli tosissaan sanottua ja mikä herjanheittoa.
- Ei voi olla totta!
- No nyt, nyt on oikea veturi. Nyt, nyt alkaa sujua.
- No voi nyt jumalauta VR!
- Jaha, jaha. Mutta miksi kriisivarastot avataan vasta nyt? Talvellahan ne olisi pitänyt.

Odottelijoissa oli niitäkin, joita ylimääräinen viivytys vanhalla risteysasemalla ei haitannut. Varsinkin kun nähtävillä oli tavanomaisuudesta poikkeavaa kalustoa Sm2:sta aina Dr12:een ja Tk3:een. Huomioliivi yllä kameraa ratapihalla kanniskellessani yksi huusi laiturilta kysyen, olenko haapamäkeläisiä asianharrastajia. En vaan paikallisia, vastasin. Hän oli tulossa Minkiöltä konduktöörin hommista.

Tenderin halkotila oli jo täynnä, eli saapumisaikani oli laiskaa sunnuntai-iltaa ajatellen otollisesti valittu. Vettä pantiin se puolitoista kuutiota, mikä säiliöön vielä mahtui. Ja vähän enemmänkin, mutta Märkä-Simoa ei vieläkään nähty, kun venttiilimestari katseli ylitäyttöä turvallisesti puskimen päältä.

Hyvinkäällä käynyt haapamäkeläisten Dr12-vetoinen juna saapui reilusti aikataulustaan edellä, kun poikkeusliikenteessä järjestyi 70 km/h-vauhtiselle runsaasti sopivia rakoja kulkea. Ei jäänyt Toijalassakaan aikaa kuin pikaiselle kahvitauolle tallin miehistöhuoneessa. Ottivat Tk3:n vaunuineen perään ja jatkoivat kotia kohti hyvissä ajoin ennen auringon painumista mailleen.