Paineilmaa

Vauhdikkaaseen viikonloppuun tuli varauduttua viidellätoista kuutiolla halkoja ja kolmella kiepillä paloletkuja. Eipä tiennyt poika, että siitä tuli vielä aika paljon tavanomaista museorautatietalkooviikonloppua vauhdikkaampi.

Hiukan, mutta vain hiukan, pahaenteiseltä kuulosti pyyntö saada illaksi käyttöön hitsauslaitteet tai ainakin nestekaasua ja poltin. Juhlajunan vetonaulan, Tk3-höyryveturin, paineilmakompressorin höyryputkea kun piti juottaa.

Valkeakosken radan 70-vuotisjuhlajunakalusto saapui lauantaipäivän ehdittyä vajaan tunnin ikäiseksi. Huonoja uutisia oli muassaan. Höyryputki ei ollut suinkaan ainoa Tk3:n ongelma. Veturin ilmapumpun luistin kara oli katkennut matkaan lähdettäessä.

Siirtoajossa asia ei haitannut, koska roikkaa veti ja paineilman tarjosi Dv16, museoveturi sekin. Mutta suunnitelmat höyryvetoisesta juhlajunasta oli unohdettava. Toimimaton ilmapumppu veturissa kun tarkoittaisi jarrutonta junaa.

Parin tunnin unien jälkeen puolisoni ja minä vääpelöimme aamiaisen veturitallille varhain saapuneelle sekä vaunuihinsa majoittuneelle talkooväelle. Kahvikupin äärellä laadittiin toimintasuunnitelma. Haapamäen veturitallissa seisoo raskas tavarajunaveturi Tr1 nro 1082 "Risto", jossa pitäisi olla toimintakuntoinen ilmapumppu. Meidän automme perään saa kiinni vetokoukun. Pekan lähipiirissä on henkilöauton peräkärryn omistaja. Niinpä neljä miestä, pieni farmariauto ja iso peräkärry suuntasi kohti Keski-Suomea.

Riston kone-elintenluovutustestamentin toimeenpano ei ollut aivan ongelmaton. Tarvittiin raskaita käsityökaluja, kemikaaleja, veturia, ratakuorma-autoa. Opin kantapään kautta, että vaikka Haapamäen kääntöpöytä on äänimaisemaltaan sivistyneempi, se on hallittavuudeltaan ankarampi kuin Toijalan. Kelpo tovi meni vielä soveltuvien tiivisteiden etsimisessä varastojen lukuisista runsaudensarvista.


Sillä mennään, mitä on. Höyryveturin ilmapumpun kuormaus jatkokuljetusta varten Haapamäen ratapihalla. Pumpun olvaventtiilin paikalle on siirtotoimenpiteitä varten kierretty nostolenkki.

Varaosienhakumatka ei ollut niin pikainen kuin aluksi oli kuviteltu. Mutta ilmapumpun vaihto tapahtui vielä päivänvalon turvin. Asiansa suvereenisti hallitsevien työskentelyä ei voi kuin ihailla, oli kyse sitten veturiasentajasta tai nostokonekuljettajasta.

Lauantain museojuna jouduttiin siis ajamaan dieselvedolla. Sunnuntaina toivottavasti tuoksuu koivuhalon savu ja äänimaiseman täyttävät puhinat ja sihinät - ja ison veturin luovuttaman ilmapumpun jyskytys kevyen tavarajunaveturin kattilan kyljessä.

Jarrujärjestelmäproblematiikan ohella toinenkin pulma ratkesi illan aikana. Museoveturiseuran toverit kehittivät Kyrön asemalta vuosituhannen vaihteen isojen rataremonttien yhteydessä saadulle kampiasetinlaitteelle asiallisen kodin vanhuuden päiviksi.