Ukkosta ja ullakolla

Aamupäivällä oli tarkoitus käväistä veturitallilla leikkaamassa radan puoleinen nurmikko. Käväiseminen venähti. Ensin piti polkaista pallokentän taakse hakemaan bensaa. Muutaman minuutin ajon jälkeen leikkurista irtosi pyörä, ja lukkorengaskiinnitys piti korvata rautalankavirityksellä (ostoslistalle muutama 8 mm:n lukkorengas ja pihdit). Sitten petti työntöaisan ainakin kertaalleen niinsanotusti räkimällä korjattu hitsaussauma. Se siitä sitten. Kiitos Eskon, tallilta löytyi toinen samanlainen kone, joka tankkauksen jälkeen hörähti käyntiin ensi vedolla, ja ruohikko tuli siistityksi.

Tänään ei ollut Museoveturiseuran varsinainen talkoopäivä, mutta muutama aktiivi sattui paikalle. Pääjoukko jatkoi Matisa-raiteentukemiskoneen ulkoista työstämistä karhentamalla pohjamaalia tulevaa pintamaalausta varten. Sovittiin - vailla toimivaltaista hallituskokoonpanoa, mutta näin näitä on ennenkin hoideltu - pintamaalauksen tilaus heti säiden salliessa. Kesä on kääntymässä kosteammalle puolelleen, joten asia täytyy saada kuntoon ajoissa. Aamupäivän riimit:

Veturia oli meillä tallillinen
ja matkamuistomyyntirahat riitti.
Mutta rahat me pantiin Matisan maaliin
ja Rautatiemuseo kiitti.

Minulla on musiikkialan ammatillisen koulutuksen suorittaneen suullinen todistus, että osaan laulaa Palefacen (oikeastaan kai kansamusiikkipohjaisen) Talonomistaja-värssyn suunnilleen oikein. Minua suohon laulamaan olisi voinut ryhtyä ainakin yhdistyksemme sihteeri Juha, Pirkanpojissa aikanaan debytoinut nykyinen baritoni. Mutta eiväthän muunnossanoitukset oikeassa kohden mieleen tule.

Iltapäiväksi lähdettiin Taipaleelle viettämään 70-vuotispäiviä, syömään herkullista kaalikeittoa ja seuraamaan peltojen yli vyöryvää ukkosrintamaa.

Kylmäkoskella satoi ukkosen myötä yli 20 litraa neliömetriä kohden. Toijalaan saakka riitti onneksi edes neljännes moisesta. Kotipihan sadevesivarastot tyhjenivät eilen. Nyt pärjätään taas vähän aikaa, kun sade jatkuu illan mittaan.

Sen verran ukkonen teki kiusaa, että niin ADSL- kuin lankapuhelinsignaalikaan ei kotoa kulkenut. Soitin matkapuhelimella Soneran vikailmoitusrobotille. Edellisestä vikailmoituksesta on jo vuosia, ja silloin vastapäässä oli juridisesti sanottuna luonnollinen henkilö. Nyt vain ääni oli lainattu sellaiselta. Minusta olisi soittajaa kohtaan inhimillisempää, jos automaattijärjestelmän puheääni lainattaisiin vaikka Tähtien sota -elokuvan kobuto-kypäräiseltä roistohahmolta tai toisen avaruushömpän mustilta roboteilta. Silloin jokainen vikailmoittaja ymmärtäisi keskustelevansa jonkin muun kuin vertaisensa kanssa.

Vähitellen signaali palasi, ensin ADSL:ään ja sitten tilaajajohdon alemmille kaistoille. Mutta edelleen kaistat sekoittuvat keskenään: ADSL-pääte toimii kuin vanhanajan puhelinmodeemi varaten lankapuhelinkaistan, ja toisinpäin. Talon telejakamo vinttikomeron nurkassa ei näyttänyt ylijännitteestä kärsimisen merkkejä. Päätin näkemyksekseni, että tilaajajohdon kaistojen sekoittuminen on operaattorin ongelma, ja jätin vikailmoituksen voimaan huolimatta siitä, että ensimmäinen ilmoituksen jättämisen jälkeen saamani tekstiviesti ohjeisti, miten vikailmoitus peruutetaan.