Epävirallinen talkoopäivä

Eilisiltana satoi noin tunnin aikana tunnin aikana 24 millimetriä ja iltayöstä vielä neljä milliä lisää. Silti kissaveljet halusivat yöksi ulos.

Aamulla uni maittoi melkein pommiin saakka. Tosin vapaana lauantaina lähes mikä hyvänsä pommi olisi jäänyt suutariksi.

Aamiaisen jälkeen puolisoni lähti naapurikunnan puolelle marjastamaan ja minä veturitallille. Ensiksi maalikauppaan, jossa ilmeni jo toinen "maailma on pieni" -ilmiö parin päivän sisään. Äskeisen taiji-kurssin osallistujista muuan osoittautui puolisoni viimeksi lapsena tapaamakseen sukulaiseksi. Tänään pikkukylän värikauppias tokaisi rautatieharrastuspiireissä tunnetun suomensveitsiläisen kosmopoliitin kuuluvan asiakkaisiinsa.

Juha ja Simo maalasivat Matisa-raiteentukemiskoneen katon samoin kuin konepellin, pystykaiteet ja lukuisat muut yksityiskohdat. Jälleen melkoinen harppaus projektissa eteenpäin. Simo konservoi toisen pään viheltimistä esiin hämmästyttävän kauniit messinkipinnat.

Pysyttelin edelleen poissa Matisa-projektin etenemisen tieltä ja ryhdyin leikkaamaan ruohoa niiltä talllinnurkilta, jotka joskus kolmattakymmentä vuotta sitten ilmeisesti suullisesti sovitun mukaan kuuluvat Museoveturiseuran vastuulle. Eskon taannoin tuoma leikkuri on toiminut hyvin, mutta pikku tauon jälkeen uudelleen käynnistettäessä katkesi käynnistysnaru. Ilkan kanssa korjattiin ja ihmeteltiin huoltotoimenpiteen kannalta strategisten kohtien vetoniittejä. Auki porattuamme ja narun uudelleen aseteltuamme mietimme ensin peltiruuveja, mutta päätimme niitata uudelleen.

Toverien lähtiessä päivälliselle polkaisin kotiin. Mentiin saunaan pitkästä aikaa. Päivälliseksi mozzarellasalaattia, hypervihersalaattia ja kananmunaa.