Onnellisuusmanifesti

Pikkuhiljaa näkyvyytta hankkineen Demos-ajatushautomon Onnellisuusmanifesti luovutettiin ympäristöministeri Lehtomäelle.

Manifestin ympäristönäkökohdat ovat selkeät ja ymmärrettävät. Myös yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn ja moneen muuhun liittyi paljon hyviä näkökulmia. Helposti allekirjoitettava on myös flow-henkinen idea onnellisuudesta muuttuvana tilana ja aktiivisena toimintana, ei olotilana.

Sen sijaan manifestin etiikka hämmästyttää. Vaikka johdantotekstissä siteerattu Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus nostaa esiin vapauden ja onnellisuuden, ei vapautta enää sen jälkeen mainita. Sen sijaan lukijalle kerrotaan, millaisista asioista hänen tulee olla onnellinen ja vastaavasti mikä ei saa tehdä häntä onnelliseksi. Pohjimmiltaan manifesti on eettinen julistus.

Monikon ensimmäisen persoonan ahkera käyttäminen tekee manifestista uskontunnustuksen. Toisin kuin katekismuksessa, sitä ei lausuta jollekin yliluonnolliselle, vaan alaviitteisiin kätketyille kirjoittajien aatetovereille.

Manifestin luettuani jäin pohtimaan, mitä filosofista uutta se ihmiskunnalle tuo. Käytännössä samat yhteiskunnalliset normit, perhepoliittisia linjauksia lukuunottamatta, sisältyvät kovemman linjan fundamentalismia noudattavien kristillisten piirien näkemyksiin. Perusideologian puolesta – eliitti tietää, mitkä ajatukset, tunteet ja kokemukset ovat oikein - eroa ei ole senkään vertaa. Ei puhettakaan siitä – sanotaan vaikka sitten körttiläishenkisestä - asenteesta, joka tunnustaa oman erehtyväisyytensä eikä siksi uskalla kovin suureen ääneen eikä ainakaan kovin yksityiskohtaisesti, julistaa, miten "meidän" tulee elää.

Pikkuasioista on helppoa olla eri mieltä, kukin makunsa mukaan. Manifesti julistaa esimerkiksi, että "Asumisväljyys tuo mukanaan onnettomuutta" (s. 13) ja "Joukossa urheilevilla on huomattavasti korkeampi endorfiinitaso kuin yksin urheilevilla." (s. 17). Älköön tätä tulkittako ökyasumisen puolusteluksi, mutta norppasähköllä ja puilla lämpiävä tyyppitalo pellon laidassa miellyttää enemmän kuin yhteisöasuminen. Endorfiinitasoani ei ole tutkittu, mutta tässä kohden vastalauseeksi riittänee, jos kokee yksin tehtävät liikuntasuoritukset mieluisammiksi kuin joukkuelajit – tosin jos hyvä lenkkikaveri lasketaan "joukossa urheilemiseksi", olen valmis tinkimään näkökannastani. Minun on vaikea uskoa olevani nykyistä onnellisempi pakotettuna kasarmiasumiseen tai joukkueurheilun harrastamiseen.

Onnellisuusmanifesti on poliittinen julistus, ehkä puoluepoliittinenkin. Keskustanuoret kun menivät ja tekivät työväenpresidentit liittymällä ydinvoiman vastaiseen rintamaan ja yllättäen kalastelevat nyt niillä vesillä, joilla punavihreät vieheet ovat aiemmin olleet varma valinta. Manifesti tuulettaa niin vahvasti tietynlaisen elämäntavan ja arvojen puolesta, että on melkein ihme, kun siellä ei kerrota, miten onnelliset ihmiset käyttävät Applen valmistamaa tieto- ja viestintätekniikkaa.